Eduskuntavaalit on käyty ja seuraavaksi Petteri Orpo ryhtyy muodostamaan hallitusta. Ohjelmapohjia on puoluetoimitoissa kirjoiteltu ja etujärjestöt ovat julkaisseet hyvissä ajoin ennen vaaleja omat hallitusohjelmatavoitteensa. Valmiita tekstimuotoilujakin lienee tarjolla.

Nokkelassa kaupungissa ei ole omaa tavoitelistaa, mutta muutamia teemoja ja aiheita, joita mikä tahansa hallituskoostumus joutuu pohtimaan, on hyvä nostaa esiin. Varsinkin kun kaupunkipoliittinen keskustelu loisti vaalikampanjoissa ja -tenteissä poissaolollaan, lukuun ottamatta Keskustan tavanomaista pidetään koko maa asuttuna -liturgiaa. Tosin sekään ei näyttänyt herättävän luottamusta.

Yhtä kaikki, kohtuuhintaiseen asumiseen ja asumisen tukiin joudutaan ottamaan kantaa. Vaikka asuntojen hinnat lievässä laskussa ovat olleetkin, uudistuotannon hidastuminen ja talouden aktivoituminen kääntää suunnan jossain vaiheessa aivan kuten kävi vuoden 2008 finanssikriisin jälkimainingeissa. Kaupungistumisen jatkuessa asuntoja tarvitaan. Sosiaalista asuntotuotantoa ei ole saatu liikkeelle ja ARAssa päätöksiä odottaa hankkeita satojen miljoonien edessä. Lienevätkö ongelmana nousseet rakennuskustannukset, jolloin hankkeita on vaikea mahduttaa kustannusraameihin. Oli syy sitten mikä tahansa, vauhtia sosiaaliseen tuotantoon tarvitaan.

Asumistuki on noussut jo 2 miljardin euron tasolle, ja väitetään, että tämä hyödyttää vain sijoittajia. Tutkimusnäyttöä tukien vaikutuksesta vuokrahintojen nousuun ei taida olla, mutta aihe on tietysti poliittisia intohimoja herättävä. Asumistuen hyvä puoli on siinä, että se kohdistuu henkilöön, eikä asuntoon, ja se osaltaan estää segregaatiota. Jonkinlaista kokonaistarkastelua joka tapauksessa tarvitaan ARAn ja tukien suhteen. Tähän sisältyy myös pitkään puhuttu uudistus, joka toisi tuetun tuotannon asunnot todellisten tarvitsijoiden käyttöön.

Suomen hiilineutraalisuustavoitteesta käytiin vaalien alla paljon keskustelua ja varsinkin Perussuomalaiset olisivat valmiita siirtämään tavoitetta eteenpäin. Se on ehdottomasti huono ajatus. Yritykset ovat laajalla rintamalla omaksuneet tavoitteet ja monille yrityksille vihreä siirtymä tarjoaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia kansainvälisesti. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen yli 30 vuoden takainen Michael Porterin klassinen ja vaikutusvaltainen Kansakuntien kilpailuetu, jossa yhdeksi menestysklustereiden syntyä edistäväksi tekijäksi tunnistettiin vaativa kotimarkkina. Elinkeinoelämän näkökulmasta päätöksenteon ennustettavuus on oleellinen tekijä investoinneista päätettäessä.

Liikennekysymykset ovat tärkeitä niin ilmaston kuin arjen sujuvuuden näkökulmasta. Kaupunkien raideliikennehankkeita kannattaa tukea ja rohkaista, Tampereen ratikka tarjoaa tässä hyödyistä kaikkien esimerkkien äidin. Vantaa tehnee päätöksen uudesta linjasta kevään aikana ja toivottavasti Turkukin, varsinkin nyt kun Kupittaan kehittäminen lähtee liikkeelle oikein suurella otteella.

Nopeista junayhteyksistäkin täytyy tehdä hallituskauden aikana päätöksiä. Keskustelu jäi vaalien aikaan hieman ohueksi, kun kannattajatkin pelästyivät valtionvarainmanisteriön raporttia, jossa tunnit junat todettiin liiketaloudellisesti kannattamattomiksi. Tosin ministeriön disclaimerissa sanottiin, että esimerkiksi aluetaloudellisia vaikutuksia ei ollut tarkasteltu lainkaan. Infrahankkeet on meillä toteutettu julkisen varoin juuri siksi, että tyypillisesti eivät ole itsessään kannattavia. Esimerkiksi Suomi-rata on koko maata, aina Pohjois-Suomen myöten hyödyttävä hanke. Oleellisena osana tietysti Lentorata, joka toisi Helsinki-Vantaan paremmin saavutettavaksi.

Kiertotalous on yksi tärkeä keino ilmastomuutoksen ja luontokadon hidastamiseen. Periaatteen ovat hienoimmin kiteyttäneet Michael Braungart ja William McDonough vuoden 2002 teoksessaan Cradle to Cradle, jossa he esittivät, että kaikkien materiaalien pitäisi kiertää teknosfäärissä päätymättä ikinä jätteeksi ilman jatkokäyttöä. Kaupunkirakentamisen kiertotaloutta ovat erityisesti korjaaminen ja käyttötarkoituksen muutokset (konversiot). Vaikka kaava- ja rakennuslupakysymykset kuuluvatkin kunnille, valtiovaltaa tarvitaan mukaan kannustukseen ja rahoitukseen. Varsinkin olemassa olevan asuntokannan energiatehokkuuden parantamisella olisi merkittävä vaikutus päästöihin. Erilaisten rakennusosien ja komponenttien uudelleenkäyttöä voidaan edistää selkeillä pelisäännöillä ja markkinapaikkojen synnyttämisellä.

Kaupungistumisen jatkuessa uudet työpaikat syntyvät kaupunkeihin. Monilla aloilla vallitsee työvoimapula ja väestörakenteesta johtuen tilanne ei ole parantumassa kotoisin toimin. Niinpä työperäistä maahanmuuttoa täytyisi vihdoinkin ryhtyä vauhdittamaan, kaupungithan ovat olleet aloitteellisia asiassa jo jonkin aikaa. Koulutustasovertailuissa Suomi on liukunut OECD:n keskikastiin, joten suunta pitäisi kääntää pikimmiten. Samalla on huolellisesti harkittava, mihin koulutuksen lisäpaikat suunnataan. Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien on syytä olla hereillä, kasvu keskittyy vahvasti sinne – koulutuspaikkojen olisi syytä seurata tätä kehitystä.