Kansainvälisen konsulttitoimiston Deloitten tuoreessa artikkelissa Driving into the Future of Real Estate pohdiskeltiin autonomisten autojen tulevaisuutta ja niiden vaikutusta yhdyskuntarakenteeseen sekä kiinteistöjen arvoihin. Robottiautot ovat olleet tulevaisuuden lupaus jo yli 10 vuotta, mutta edelleenkään missään merkittävässä määrin niitä ei ole käytössä. Yksittäisiä kokeiluita on ollut, ja esimerkiksi Waymo on pyörittänyt Phoenixissa suurehkolla automäärällä taksiliikennettä jokusen vuoden. Deloitte kuitenkin ennustaa, että vuonna 2030 Euroopassa 40 prosenttia henkilökohtaisista kilometreistä matkustettaisiin robottiautoilla.

Yleisellä tasolla arvioidut edut ovat tunnettuja. Ajoneuvot voivat olla pienempiä ja ne voivat ajaa sujuvasti lähellä toisiaan, jolloin tiekapasiteettia tarvitaan vähemmän. Pysäköinnin tarve vähenee myös. Pelkästään Lontoossa vapautuisi tilaa pysäköinniltä muuhun käyttöön viiden Hyde Parkin verran Deloitten arvion mukaan. Päästövähennykset voivat olla merkittäviä, koska ajoneuvot olisivat pääosin sähkökäyttöisiä. Ukrainan sota vauhdittanee julkisia ja yksityisiä investointeja vihreään siirtymään.

Oma kysymyksensä ympäristövaikutuksiin liittyen on tarvittavien ajoneuvojen määrä, mikä taas riippuu täysin liiketoimintamallista. Deloittenkin viittaamassa aivan erinomaisessa Helsingin liikenteen tulevaisuusanalyysissä vuodelta 2020 tunnistettiin kolme vaihtoehtoista mallia, joista yhdessä globaalit toimijat tarjosivat kyytejä palveluna, toisessa kuluttajat omistivat autot ja kolmannessa yhdistyi paikallinen palvelutarjonta hyvään joukkoliikenteeseen. Ensimmäisessä ja kolmannessa skenaariossa ajoneuvojen määrä voisi merkittävästä laskea. Joitakin vuosia sitten OECD:n International Transport Forum teki Helsingin kokoisessa Lissabonissa simulaation todellisilla matkoilla ja havaitsi, että ride sharing -tyyppiset robottitaksit yhdistettynä heidän toimivaan metroonsa mahdollistaisi 90 prosenttia pienemmän ajoneuvomäärän, lisäksi 250 jalkapallokentän verran vapautuisi katutilaa pysäköinniltä muuhun käyttöön.

Vapautuvaa tilaa voi sitten käyttää täydennysrakentamiseen, viheralueiden lisäämiseen, yleiseen kaupunkiympäristön viihtyvyyden parantamiseen tai vaikkapa kaupunkiviljelyyn. Mielenkiintoista on myös pohtia pysäköinnin tulevaisuutta ylipäätään. Kuinka pitkään vaadimme kulloisenkin pysäköintinormin mukaisesti pysäköintipaikkojen rakentamisesta uudisrakentamisen yhteydessä ja erityisesti pitäisikö tulevaisuuden ratkaisut olla kevyitä ja siirrettäviä maanpäällisiä laitoksia kalliiden maanalaisten laitosten sijaan?

Deloitten artikkelissa pohditaan myös kiinteistöjen arvojen kehittymistä. Käytännön kokemus osoittaa, että arvot kehittyvät positiivisesti hyvissä joukkoliikennesijainneissa ja erityisesti raideliikenteen varrella. Viime mainitusta kehityksestä hyvä esimerkki on Tampereen ratikka. Entä jos autonominen liikenne muuttaa merkittävästi liikkumiskäyttäytymistä ja joukkoliikenteen asema heikkenee? Miten kiinteistöjen arvot muuttuvat?

Epäilemättä kaupunkien keskustat ovat edelleen kiinnostavia ja tietysti lähistöllä olevalla toiminnalla – vaikkapa yliopiston läheisyys – on suuri merkitys. Robottiautot, kuten etätyötkään, eivät kumoa läheisyyden ja hiljaisen tiedon merkitystä. Toisaalta suosituimmat sijainnit voisivatkin jatkossa olla parhaiten saavutettavissa robottiautoilla. Joukkoliikenteen solmukohdat saattavat kuitenkin menettää osan vetovoimastaan. Tätä pohdittaessa olennaisia kysymyksiä ovat tietysti robottiautoilun hinta ja matka-aika nimenomaan joukkoliikenteeseen verrattuna. Yksi huolenaihe voi kuitenkin olla uudelleen hajautuva yhdyskuntarakenne, kun edullinen autoilu mahdollistaisi pidemmätkin asiointimatkat.

Yhdyskuntarakenteen hajautumiseen en kuitenkaan usko, koska tiiviit, inhimilliset mittakaavan monimuotoiset kaupunkiympäristöt säilyttävät vetovoimansa. Lisäksi hajautuva rakenne aiheuttaa sekä kustannuksia että päästöjä uuden infran muodossa. Ja lopulta toimivaa joukkoliikennettä tarvitaan joka tapauksessa joukkojen liikutteluun. Hyvä joukkoliikenne ja palveluun perustuva autonominen liikenne vaikuttaisikin tavoiteltavalta kombinaatiolta.

Kirjoitan blogiani Kanta-Hämeen Susikkaassa ja pohdin miten mökillemme pääsisi robottiautolla. Pääsisi varmaan, mutta mitä auto tekisi viikonlopun yli syrjäkylillä? Hiljattain julkaistu valtioneuvoston kanslian raportti monipaikkaisuudesta ennusti, että vapaa-ajan asumisen yöpymiset kasvavat 1,4 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Mökkeily ei ole vähentymässä, ja se on monelle tärkeä syy omistaa oma auto.