Uusi Energia -vuosiseminaari: ruokaa ja energiaa auringosta sekä lämmöntuotannon päästöhaasteet

Osallistuin tänään (28.3.) Suomen Akatemia Uusi energia -ohjelman vuosiseminaarin. Olen ollut muutaman vuoden ohjelman johtoryhmän jäsen, ja on ollut todella opettavaista paneutua tutkimussuunnitelmiin. Päivä oli täynnä mielenkiintoisia puheenvuoroja, mutta Harvardin yliopiston kemian professorin Daniel G. Noceran esitys otsikolla Fuels and Food from Sunlight, Air and Water oli poikkeuksellisen kiinnostava. Nocera oli ryhmineen onnistunut tuottamaan kasvin lehden kaltaisen ”keinolehden”, joka hajottaa yhteyttämisen tavoin veden vedyksi ja hapeksi Tämän jälkeen vedyn ja hiilidioksidin prosessissa voidaan tuottaa biomassaa tehokkaasti pimeässä pienellä pinta-alalla. Biomassasta taas saadaan edelleen jalostettua polttoainetta, tässä tapauksessa isopropanolia, ja ravintoa. Koelaitoksia rakennetaan Intiaan. Hämmästyttävää.

Suomen energiajärjestelmän tilaa käsittelivät professori Sanna Syri Aallosta ja teollisuusneuvos Timo Ritanummi TEM:stä. Yleiskuva tapahtuneesta kehityksestä oli sikäli myönteinen, että päästömielessä suunta on ollut positiivinen. Sähköntuotannossa päästöt ovat vähentyneet koko ajan, sen sijaan keskitetty lämmöntuotanto on päästömielessä haasteissa. Vaikka yhdistetty sähkön ja lämmön tuotanto on tehokasta sinänsä, hiiltä, kaasua ja turvetta käytetään huomattavan paljon. Edelleen se on vähäpäästöisempää kuin Keski-Euroopan kaasupohjainen lämmitys. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittiin, että Suomessa sähköntuotannon CO2 -päästökerroin on 105 gCO2/kWh, kun taas Saksassa, jonka Energiewendeä on laajalti hehkutettu, kerroin on 489 gCO2/kWh!

Päivän päätteeksi pidettiin paneeli aiheena Asumisen kestävät energiaratkaisut. Paneelin veti hienosti professori Peter Lund ja lauteilla kanssani olivat Miimu Airaksinen, Karoliina Auvinen, Hanna-Liisa Kangas ja Jyri Nieminen. Työssäni on se hyvä puoli, että usein pääsee itseään fiksumpaan seuraan ja oppii uutta. Yhtä kaikki mielenkiintoinen keskustelu laventui asumisesta yhdyskuntarakenteeseen, joukkoliikenteeseen ja kuluttajakäyttäytymiseen.

Asumisen osalta olimme yksimielisiä siitä, että uusissa rakennuksissa lämmityksen tarve on niin vähäistä, että sillä on paljon pienempi merkitys kuin lämpimällä käyttövedellä ja sähkölaitteilla, joiden kulutus riippuu käyttäjästä. Sen sijaan 1960-80-lukujen asuntokanta on energiatehokkuusmielessä ongelma. Teknologiset ratkaisut tilanteen korjaamiseksi ovat olemassa, mutta kustannukset ja rahoitus ovat ongelma niillä alueilla, joilla asuntojen arvot eivät nouse, eivätkä korjaukset kapitalisoidu asunnon arvoon.

Paneelikin näki ongelmia kaukolämmön suhteen. Ratkaisuiksi tarjottiin hajautettua tuotantoa ja mahdollisuutta syöttää lämpöä verkkoon, lämpöpumput-varastot-tuulivoima -kokonaisuutta ja joissakin tapauksissa siirtymistä maalämpöön, mikä taas ei ole aina mahdollista keskustamaisilla alueilla.

Yhdyskuntarakenteen kehittämisenkin osalta olimme melko yksimielisiä eli tarvitaan riittävä tiiviys, sen mahdollistama toimiva joukkoliikenne ja kävelyetäisyydellä olevat palvelut, MaaS-tyyppisiä ratkaisuja ja pyöräilyn sekä kävelyn edistämistä. Kuluttajille pitää tarjota yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä teknisiä ratkaisuja, jotka tukevat vähäpäästöisiä elämäntapoja.

Kiitos Uusi energia -ohjelmalle mielenkiintoisesta päivästä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s