Liikkumisen tapa määrittää asioinnin – joukkoliikennettä suosiva käyttää lähipalveluita

Kiinteistöjen kivijalkojen liiketilat herättävät jatkuvaa keskustelua kaupunkientusiastien keskuudessa. Osalle kysymys on puhtaasti kaupunkitilan kiinnostavuudesta ja vaihtelevuudesta, osa on kiinnostunut palveluista ja arjen sujuvuudesta. Yrityksille, niin rakennuttajille kuin palveluiden tarjoajille, kysymys on liiketoiminnan edellytyksistä ja kannattavuudesta.

Lähestyn asiaa käytännön kokemuksen kautta: melkein 30 vuoden kokemus asukkaana Tampereen Kaukajärveltä sekä vajaan 10 vuoden kokemus Taka-Töölöstä sekä yhteensä 15 vuoden työkokemus kaupunkikehittämisestä niin Tampereen kaupungilla kuin YIT:llä. Taka-Töölössä valtaosa kiinteistöistä on vanhoja, monet asuintalot ovat asukkaidensa alun perin rakennuttamia. Liiketiloissa on partureita, kampaamoja, pubeja, ravintoloita, pesula, useita korjausompelimoita, ruokakauppoja ja jonkin verran erikoiskauppaa kuten pyöräkauppa, eläintarvikekauppa (+trimmauspalvelu) ja sähkötarvikeliike. Monipuolinen kahvilatarjonta loistaa poissaolollaan.

Lähipalvelut toimivat koska käyttäjiä on riittävän paljon, mutta ennen kaikkea siksi, että joukkoliikenneyhteydet ovat erinomaiset. Töihin tai asioiden hoitoon ei lähdetä autolla, vaan käytetään varsinkin ratikkaa, jolloin on luontevaa hoitaa monet käytännön asiat lähellä kotia kuljettamatta ruokakassia, puntin lyhennystä kaipaavia housuja tai pesulapussia pitkää matkaa.

Kaukajärvelläkin on paljon asukkaita ja viimeisen 15 vuoden aikana sinne on rakennettu huomattavan paljon lisää asuntoja. Eilen lauantaina olisimme menneet vaimoni kanssa lähikahvilaan, mutta jouduimme toteamaan, että paikallinen kotileipomo ei enää pidä kahvilaa lauantaisin auki. Kivijaloissa on vielä videovuokraamo, kukkakauppa, pitseria ja posti. Vaikka väestö on kasvanut, ruokakauppojen määrä on vähentynyt. Kaukajärven joukkoliikenneyhteydet ovat Tampereen mittakaavallakin huonot. Työmatkoja ja asiointia hoidetaan henkilöautolla ja palveluja hankintaan joko työpaikan läheisyydestä tai paikoista, jonne autolla pääsee helposti. Asioinnin kannalta ei ole merkitystä sijaitseeko palveluyritys Kaukajärvellä vai ei. Töölössä sen sijaan liikutaan julkisilla, joten lähikorttelissa sijaitsevalla pesulalla on iso arkea sujuvoittava arvo.

Palveluyrittäjän kannalta oleellista on liiketilan sijainti suhteessa asiakasvirtoihin ja asiakkaiden asioinnin tavat. Vuokra on aina tärkeä tekijä, pienet palveluyritykset haluavat hyvin harvoin ostaa liiketilaan, HOK-Elanto on eri asia. Rakennuttajan kannalta liiketilat ovat lähes aina haasteellisia. Asemakaava pakottaa niitä tekemään, vuokralaisenkin vielä löytää, mutta omistajaa ei kovinkaan helposti. Ammattimaiset kiinteistösijoittajat eivät ole kiinnostuneita joukosta yksittäisiä pienehköjä liiketiloja. Tämä taas vaikuttaa tontista tarjottavaan hintaan alentavasti.

Monotoninen ja ikkunaton pitkä seinä ei tee katutilasta houkuttelevaa. Liiketiloilla monotonisuus voidaan rikkoa, elävyyttä muutoin läheskään kaikki liiketilat eivät kuitenkaan lisää siksi, että valtaosa niistä on iltaisin kiinni. Yksi toiminut kokeilu on ollut tarjota asunnon ostaneille katutasosta työhuoneita. Myös arkkitehtonisilla ratkaisuilla saadaan vaihtelevuutta aikaan.

Elävää kaupunkitilaa voidaan tuottaa myös muilla keinoin. Hyvänä esimerkkinä tästä on Aurinkolahti, jossa kaupunkitila on oikeasti ihmisten käytössä puistojen, rantojen, kuntoilualueiden ja parkour-kentän ansiosta, ei kiinteistöjen kivijalkojen.

Taka-Töölössä ja muuallakin liiketilat ovat taloyhtiön omistamia ja tuovat niille vuokratuottoa, mikä keventää asukkaisen vastikkeita. Aikoinaan ihmiset rakensivat itse talonsa ja ajattelivat asua niissä pitkään. Nyt 900 000 suomalaista muuttaa vuodessa ja asunnot ovat kalliitta. Jos uudisrakentamisessa liiketilat olisivat taloyhtiön omistuksessa, se tarkoittaisi suurempaa yhtiölainaa ja jokaisen osakkeen lainaosuuden kasvua. Tämä rasittaisi lisää asunnonostajia ja hyöty valuisi todennäköisesti tuleville asukkaille.

Kivijalkojen liiketilakeskustelussa juututaan helposti eipäs-juupas-väittelyyn, jossa uusia asuinalueita verrataan Helsingin vanhaan kantakaupunkiin. Liian harva ymmärtää, että keskeistä on nimenomaan ihmisten asioinnin ja liikkumisen muodot. Henkilöautoa käyttävä tai joukkoliikennevälineillä liikkuva ihminen jäsentää asioinnin helppouden aivan eri tavalla. Mitä kaupunkisuunnittelijan siis kannattaisi tästä päätellä? Ehdotan, että paljon kivijalkaliiketilaa sisältävässä kaavassa vaaditaan vain vähän pysäköintiä, ja ohjataan ihmiset käyttämään lähipalveluita. Korkean pysäköintinormin alueella kannattaa sen sijaan hyväksyä se, että pesulaan tai korjaukseen menevät vaatteet on helpointa heittää aamulla auton takapenkille, jolloin ei ole väliä sillä missä palveluyritys sijaitsee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s