Joitakin viikkoja sitten valmistui Helsingin keskustan viimeisin elinvoimalaskenta. Siinä käytetään Elävät kaupunkikeskustat ry:n kehittämää menetelmää, jossa tarkastellaan monipuolisesti keskustan liiketiloja niiden käytön mukaan. Liikkeiden lauantaiaukiolo on yksi elinvoimaan vaikuttava mittari. Liiketilojen käyttäjille on tehty myös yksityiskohtainen toimialaluokitus. Pääasiassa tämän kevään tilannetta on verrattu kevään 2020, 2021 ja 2022 tilanteeseen. Jos ei erikseen mainita, jatkossa esittämäni vertailut ovat väliltä 2020-2023.

Lauantaiaukiolo on kutistunut

Yleiskuva muutoksesta vastaa hyvin teemoja, joita on nostettu esiin keskustan elinvoimaan liittyvässä keskustelussa. Lauantaisin palvelevien kauppojen määrä on vähentynyt kolmessa vuodessa 135 kappaleella, ravintoloiden ja kahviloiden määrä on vähentynyt kolmella, mutta viimeisen vuoden aikana ravintoloiden määrä on kasvanut yhdeksällä eli koronasta on palauduttu. Tyhjien liiketilojen määrä on kasvanut 65:llä ja liiketilojen kokonaismäärä on vähentynyt 47:llä. Lukumäärien ohella kiinnostavaa on tarkastella laadullista muutosta, joten katsotaanpa tarkemmin mitä on tapahtunut.

Muodin ja asustein osalta muutos on lähes dramaattinen; vähennystä 59 liikettä, prosentteina noin 23. Elintarvikkeiden osalta muutos on vielä suurempi, vähennystä 18 (34 %). Sisustamisessa ja kodin tarvikkeissa vähennystä on erityisesti sisustus- ja lahjatavaroissa (-18 kpl). Kahviloiden sekä jäätelö- ja mehubaarien määrä on kasvanut 12:lla, sen sijaan varsinaisten ravintoloiden määrä on vähentynyt 21:llä. Pubeja on tullut lisää 16 kpl. Kasvua on ollut myös kauneus- ja hyvinvointipalveluissa (42 kpl), joista lähes puolet tulee partureista ja kampaamoista. Kasvua on ollut myös tatuointiliikkeissä ja hierontapalveluissa.

Julkiset palvelut (virastot, kirjastot, koulut) ovat vähentyneet 6:lla, mikä kuvannee kaupungin pyrkimystä koota palveluita entistä suurempiin yksikköihin. Tämä ei edistä lainkaan kävelykaupunkia. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että toimistojen, suunnittelutoimistojen, työhuoneiden ja verstaiden määrä on kasvanut 40:llä.

Kahvilat ja palvelut korvanneet erikoiskauppaa

Kokonaisuudessaan kuva on selkeä: erikoiskaupan ja ravintoloiden tilalle on tullut kahviloita, pubeja, partureita kampaamoja sekä toimistoja. Tyhjien tilojen määrä on kasvanut ja tiloja on poistunut käytöstä. Kehitys muistuttaa vaikkapa Englannin suuria kaupunkeja, joista kirjoitin jo vuosia sitten.

Muutosta on selitetty julkisessa keskustelussa verkkokaupan kasvulla, uusien kauppakeskusten vaikutuksilla, autoilun vaikeuttamisella, pandemialla ja turistien määrän vähentämisellä. Verkkokaupan vaikutus lienee kiistaton ja sen merkitys kasvaa edelleen ennen, kuin keksitään uusia tapoja yhdistää fyysinen ja online-kauppa. Heikentyvä talous aiheuttaa aina brändiketjujen osalta heiluntaa erityisesti reuna-alueilla kuten Suomessa. Jos otetaan esimerkiksi vaikkapa omia liikeitä Aleksanterinkadun tuntumassa pitäneet Boss, Michael Kors, Lexington ja Tiger, yksikään ei ole siirtynyt keskustasta kauppakeskuksiin Kehä kolmosen outlet-keskittymä pois lukien. Kauppakeskusten vaikutus lieneekin suurempi päivittäistavarakauppaan.

Autoilu puhuttaa varsinkin nyt, kun Espan kokeilua viedään käytäntöön. Kiistaton tosiasia on, että kun sekä Mannerheimintie että Sörnäisten rantatie ovat remontissa, keskustaan on hankalampi tulla. Sinänsä Helsingin kotitalouksista lähes puolet on autottomia, joten ehkä autoilun merkitystä hieman liioitellaan. Olisiko kuitenkin ollut viisasta avata Hämeentie tilapäisesti autoille remonttien ajaksi, nyt läpiajoliikenne on siirtynyt Kallion kapeille kaduille? Pandemia ja turistien vähentynyt määrä ovat ehdottomasti vaikuttaneet.

Vähittäiskaupan sijaan vetovoima rakentuu elämyksistä

Kaiken kaikkiaan on selvää, että tulevaisuudessa vähittäiskauppa ei ole kaupunkikeskustojen elävyyden ja kiinnostavuuden tärkein tekijä tai lähde. Pikemminkin katse pitäisi siirtää laajemmin kaupunkikulttuuriin; tapahtumiin, kohtaamisiin, flaneeraukseen, nautiskeluun ja sosiaalisiin suhteisiin. Urbaaniin intensiteettiin, kuten professori Kim Dovey sanoisi. Saavutettavuudella on mahdollistaja tässä tärkeä sijansa, mutta se ei tarkoita ainoastaan tehokasta (hankinta)käyntiä keskustassa, vaan vaikkapa kiinnostavaa kävely-ympäristöä ja hyvää interface catchmentiä, missä Helsingillä on vielä tekemistä.

Kyllä keskustassa on edelleenkin tilaa ostamiselle, mutta näyttää siltä, että keskustan tarjonta eriytyy yhä enemmän muiden alueiden tarjonnasta. Tarjonta saattaa tarkoittaa desing-brändejä, showroom-tyyppisiä tiloja, ehkä myös enemmän luksusta. Tämän lisäksi sinne voi sijoittua keskihintaisten brändien erikoismyymälöitä, joissa on ostamisen lisäksi tarjolla elämyksiä. Hyvä esimerkki tästä on Akateemisen kirjakaupan keskustan myymälä, jonka tapahtumalavalla järjestetään kirjailijahaastatteluita ja jonka yläkerrassa on huikea pöytiin tarjoilun hallitseva kahvila Aalto. Mainio esimerkki on myös Maximin elokuvateatteri, jossa elokuvasta voi nauttia mukavalla nojatuolilla istuen.

Helsingin Sanomien Vision jutussa 3.5. toimittaja Niclas Storås hehkutti Kööpenhaminaa monin tavoin. Minustakin se on erinomainen esimerkki. Storåsilta jäi kuitenkin mainitsematta kaksi aivan oleellista tekijää. Ensinnäkin suuri väkimäärä, joka on asuttanut kaupungin kaksinkertaisella tiiviydellä Helsinkiin verrattuna. Toisekseen jo 1970-luvulta alkanut kävely-ympäristöjen määrätietoinen kehittäminen. Helsingissä oli tuolloin vasta toivuttu Smith-Polvisen totaalisesta moottoritietiesuunnitelmasta ja päädytty ihmettelemään Aallon megakansi-konseptia eli autoilu edellä mentiin siihen aikaan.

Tukholmaan tarjosi kiinnostavat vertailun Kauppalehden Ossi Kurki-Suonio, joka mainiossa kolumnissaan 22.5. pohdiskeli Helsingin ja Tukholman välisiä kulutuskulttuurin eroja. Hänen mukaansa tukholmalaiset lähtevät kaupungille shoppailemaan ja viihtymään ilmalla kuin ilmalla ja kestävät hyvin muutaman kävelykorttelin. Keskustan saavutettavuus on hyvä esikaupungeista ja lähikunnistakin lähijunilla ja varallisuuttakin on enemmän kuin meillä. Ehkä he eivät myöskään katoa viikonloppuisin kesämökeille kuten me.