Asumistoiveista[1] ja -unelmista keskustellaan paljon, ja hyvästä syystä. Onhan asuntovarallisuus merkittävä osa suomalaisten yksityishenkilöiden varallisuudesta. Kaupunkien pohdinnoissa asuin- ja elinympäristön laatu taas on yksi keskeisistä vetovoimatekijöistä. Meistä jokainen viettää huomattavan paljon aikaa asunnossaan ja onpa osalla työtkin tulleet kotiin kasvaneen etätyön myötä. Media ja jotkin etujärjestöt viihdyttävät kansaa tämän tästä mikä olisi asumistoiveesi ellei olisi mitään rajoitteita -tyyppisillä kyselyillä. Sen sijaan, että pohditaan vain onko kerrostalo vai omakotitalo parempi tai mikä olisi sopiva neliömäärä kullekin, höydyllisempää on pyrkiä ymmärtämään ihmisten asumiseen liittyviä motiiveja ja preferenssejä hieman syvällisemmin.

Me olemme YIT:llä toteuttaneet viimeisen 10 vuoden aikana 3 kertaa perusteellisen asumisen heimot -tutkimuksen, jossa on pyritty pureutumaan asumisen ilmiöön perusteellisesti samalla havainnoiden ajan kuluessa tapahtuneita muutoksia. Tutkimus on toteutettu vuosina 2013, 2017 ja viimeisin syksyllä 2021, jolloin koronan vaikutuskin on näkynyt. Tutkimuksen perusaineistona on edustava otos (n=1500) suomalaisista. Analyysi on toteutettu MaxDiff-conjoint -menetelmällä, jolla saadaan tietää, mitä eri ominaisuuksia kuluttajat arvostavat asunnon valinnassa ja asumisessa.

Jo alun perin tutkimuksessa tunnistettiin neljä pääheimoa, jotka ovat luonto, yhteisö, arvo ja varikko. Nimensä mukaisesti luontoheimolaiset arvostavat luonnonläheisyyttä ja omaa rauhaa. Heimo jakaantuu kahteen alaryhmään, kartanoasujiin ja omassa rauhassa viihtyviin. Kartanoasujat haluavat ison talon rauhalliselta alueelta ja tilaa harrastaa, omassa rauhassa -ryhmä haluaa puolestaan edullisen ja tilavan perheasunnon. Viimeisessä tutkimuksessa kartanoasujien määrä oli noussut 12 prosentista 14 prosenttiin, kun taas omassa rauhassa -ryhmä oli pienentynyt. Yhteisöheimo on osittain jakautunut muihin heimoihin viimeisessä tutkimuksessa ja jäljelle ovat jääneet pesänrakentajat, jotka haluavat turvallisen ja muokattavan perheen kodin, johon ollaan myös halukkaita panostamaan. Tämän heimon osuus on 11 prosenttia.

Arvoheimo jakaantuu kolmeen alaryhmään. Elämän keskellä -ryhmä (9 %) haluaa asua elämän keskellä kaupunkikeskustan arvoalueilla. Arvosijoittajat (11 %) puolestaan näkevät asunnon sijoituksena, jonka arvon täytyisi kehittyä, siksi tavoitellaan sijaintia arvostetulla, mutta rauhallisella alueella. Sinänsä itse asumiseen ei haluta panostaa. Esteetikot (11 %) taas haluavat panostaa asumiseen ja kauneuteen, tavoitteenaan moderni ja edustava koti arvostetulla alueella. Vuoteen 2017 verrattuna esteetikkojen osuus oli selvästi kasvanut.

Varikkoheimo jakaantuu niin ikään kolmeen alaryhmään. Helposti lähiössä -ryhmä (12 %) haluavat kauniin kodin lähiössä, jossa palvelut ovat lähellä. Edullisesti humun keskellä -ryhmä (11 %) hyväksyy kompaktin asunnon, kunhan ollaan keskustan liepeillä. Toinenkin ryhmä, oman näköistä helppoa asumista (8 %), haluaa olla keskustan liepeillä, mutta arvostetulla alueella kompaktiuden hyväksyen. Alaryhmien ainoa muutos oli hieman yllättäen humun keskelle haluavien pieni kasvu.

Tutkimuksessa nähdään selviä koronan mukanaan vaikutuksia. Kartanoasujat -ryhmän kasvu kuvaa osaltaan pääkaupunkiseudun kehyskuntien suosion kasvua ja ihmisten kaipuuta lähemmäksi luontoa ja liikuntamahdollisuuksia, kuitenkin hyvin toimivassa asunnossa. Esteetikot-ryhmän kasvu puolestaan kertoo, että yhä suuremmalle osalle suomalaisia koti on tapa ilmentää itseään.  

Varikkoheimon muutos kuvastaa kaupungistumisen muutosta ja mikrosijainnin merkityksen kasvua. Koti voi olla kompakti vuokra-asunto, siihen ei välttämättä panosteta paljon, mutta sijainti peilaa ihmisen halua olla lähellä palveluja, helposti saavutettavissa tai mukavasti lähiössä. Voidaan ajatella, että varikkoheimolaiset panostavat kaupunkiympäristön tarjoamiin, erilaisiin virikkeisiin.

Kompaktius ja edullisuus ovat sisällöllisesti lähentyneet viimeisen neljän vuoden aikana. Aikaisemmin kompaktius liittyi useammin siihen, että haluttiin tiettyyn sijaintiin ja tingittiin asunnon koosta, nyt kompaktin asunnon myötä haetaan edullisempaa asumista. Oma rauha ja edullisuus ovat puolestaan etääntyneet toisistaan: aikaisemmin kauempana keskustasta asuminen liittyi vahvasti edullisuuteen, mutta nyt omassa rauhassa asuminen on tietoinen luopuminen kaupungin sykkeestä ja siitä ollaan valmiit maksamaan.

Neljäs muutos tutkimuksen perusteella on tilan ja arvosijoittamisen lähentyminen. Aikaisemmin arvo muodostui suuremmin sijainnin tai asuinalueen perusteella, mutta nyt arvoon vaikuttavat lisäksi tilaratkaisut, rauhallisuus ja vaikkapa luontoon liittyvä estetiikka.

Tutkimuksen perusteella voisi sanoa, että yksioikoinen asuntojen koon sääntely ei tue ihmisten asumisen toiveita, vaan asunnon koko ja sen sijainti kaupungissa tai suhteessa kaupunkiin muodostavat kokonaisuuden. Jollakin alueella voisi hyvinkin olla ylisuhteisesti kompakteja asuntoja, toisella taas tilavampia. Lisäksi voidaan sanoa, että kaupungistuminen ei ole pysähtynyt, vaan ihmiset arvottavat kaupunkialueita omien asumisen toiveidensa mukaan. Alue, joka toiselle edustaa arvoasumista voi olla toiselle varikkoalue.

[1] Kirjoitettu yhdessä Pekka Helinin kanssa. Pekka on YIT:n asumispalveluiden kehitysjohtaja.