Rakennetun ympäristön päästövähennyskeskustelu on laajentunut viimeisen parin vuoden aikana energian käytöstä ja energiatehokkuudesta rakennusmateriaaleihin ja kiertotalouteen. Ei niin, etteivätkö energiakysymykset olisi tärkeitä. Ne ovat, mutta energian tuotannon vihertyminen auttaa erityisesti vanhan rakennuskannan ympäristöystävällisyyden kohentamisessa, sillä energiasaneerauksiin on vaihtelevasti taloudellisia mahdollisuuksia. Uudisrakentamista taas ohjaavat tiukat määräykset ja toisaalta esimerkiksi erilaisten lämpöpumppuratkaisujen suosio on kasvussa.

Rakennusmateriaalien osalta kehitystyö on aktivoitunut huomattavasti. Kiinnostavina esimerkkeinä vaikkapa suomalainen listautumista valmisteleva Betolar (HS 20.11.), jonka kehittämillä menetelmillä voidaan valmistaa geopolymeerejä erilaisista teollisuuden sivuvirroista, tai ruotsalaisen SSAB:n laajamittainen kehitystyö koko teräksen valmistuksen päästöjen alentamiseksi. Erinomainen täsmäesimerkki uudesta tuotteesta on Consolis Parman uusi ontelolaatta, jonka päästöt ovat 40 % pienemmät tavanomaiseen verrattuna. YIT toteuttaa Vantaan Veromiehessä kerrostaloa, jossa Parman laattoja hyödynnetään. Pelkästään tällä ratkaisulla koko rakennuksen päästöt vähenevät noin 7 %. Consolis Parman teknologiajohtaja Juha Rämö toteaa Vantaan Sanomissa (Vantaan Sanomat 11.11.), että missään kerrostalossa maailmassa ei ole käytetty niin paljon vähähiilistä betonia.

Puukerrostalojakin nousee vähitellen, vaikkakin juuri nyt puun korkea hinta aiheuttaa päänvaivaa rakennuttajille. Edustamani yhtiö on toteuttanut Tampereelle kaksi puukerrostaloa, joista Niemenrannassa sijaitseva kohde on suunnattu kuluttajille. Kiinnostavaa hankkeessa on se, että talo on koottu YIT:n omista tehdasolosuhteissa valmistetuista tilaelementeistä. Tilaelementtejähän on jo pitkään käytetty esimerkiksi väliaikaisten kouluissa ja päiväkodeissa. Työmaakopit tunnetaan rakennusalalla hyvin ja niistä voidaan vastaavasti koota tarpeen mukaisia kokonaisuuksia. Esimerkiksi Triplan koko henkilöstö työskenteli koko vuosia kestäneen ajan työmaakopeista kootuista kompleksissa.

Tilaelementeistä voidaankin jatkaa luontevasti kiertotalouteen. Rakentamisen kiertotalouttahan ovat korjaaminen, käyttötarkoituksen muutokset ja materiaalien kierrätys. Sivuutetaan kaksi ensimmäistä ja tarkastellaan kolmatta lähemmin. Tilaelementtien kierrätys voidaan toteuttaa kohtuullisen helposti, ja näin on tehtykin vaikkapa tilapäisten koulujen osalta. Sujuvuutta auttaa, kun tilaelementit ovat ammattimaisessa omistuksessa, jossa omistaja osaa huolehtia purkamisesta ja uudelleen kokoamisesta. Sen sijaan asuntoosakeyhtiön osalta kierrätys voi olla käytännössä hieman hankalampaa; suostuvatko kaikki myymään, kuka ostaa ja mihin talo kootaan uudelleen? Sinänsä ajatus siirrettävyydestä voi olla kiinnostava erityisesti rakennettaessa taantuville alueille.

Kaavoitus- ja rakennuslain uudistuksen yhteydessä on nostettu esiin ajatus myös erilaisten aikajänteiden sallimisesta. Kasvukaupunkien keskustoissa voitaisiin edellyttää suunnittelun käyttöiän olevan huomattavasti korkeampi kuin taantuvilla alueilla, erityisesti siksi, että näin taantuviinkin alueisiin voitaisiin investoida.

Oma kiinnostavat keskustelunsa on rakennusosien kierrätettävyys: siis vaikkapa elementtien, paalujen, ikkunoiden, tiilien ja niin edespäin. Yleisellä tasolla järkevää ja kannatettavaa se on vaikkapa betonin murskauksen sijaan, vaikka murskattua betonia voidaan käyttää esimerkiksi tien pohjissa. Kesämökkinsä ulkovaraston rakentamiseen voi käyttää kierrätysmateriaaleja, mutta ammattimaisen rakennuttajan täytyy voida varmistua, että materiaalien lujuudet ovat kunnossa tai että ne eivät sisällä haitallisia aineita, lisäksi jatkossa tarvittaneen EDP eli tuotteen ympäristöseloste. Kiertotalousmarkkinan syntyminen edellyttää vähintäänkin kansallisen tason sääntelyä, kierrätykseen erikoistuneita yrityksiä ja tietysti kierrätyksen mahdollisuuden huomioon ottamista suunnitteluvaiheessa. Rakennuksen ylläpidetty digitaalinen kaksonen on myös tärkeä edellytys.

Aihepiiristä keskusteltiin monipuolisesti viime viikon keskiviikkona (17.11.) Finnish Green Building Councilin järjestämässä tilaisuudessa. Olin mukana paneelikeskustelussa, jossa Kerttu Kurki-Issakainen Helsingin kaupungilta nosti esiin tärkeän näkökulman. Hän totesi, että on edelleen tarpeen rakentaa kauniita ja aikaa kestäviä rakennuksia kuten kouluja tai kulttuurirakennuksia, joissa viihdytään ja joissa on tiettyä arvokkuutta. Ehkä on hyvä, että Oodia ei tehty tilaelementeistä. Mitä kouluihin tulee, käyttötarkoituksen muutoksetkin voivat toimia hyvin. Tästä hyvänä esimerkkinä on mainittava Regenero Oy:n toteuttama Tiedon vanhan pääkonttorin muuttaminen lukioksi Otaniemessä. Siitä tuli välittömästi Espoon halutuin lukio. Mitä taas tulee siirrettävien rakennusten kauneuteen ja arvokuuteen, kannustaman tutustumaan arkkitehti Jaakko Torvisen kollegoineen suunnittelemaan Pikku-Finlandiaan. Sen koko tarina on hengästyttävä.