Berkeleyn yliopiston kaupunkitalouteen erikoistunut professori Enrico Moretti julkaisi hiljattain perusteellisen ja pitkiin aikasarjoihin perustuvan tutkimuksen aluetalouden kasautumishyödyistä. Hän tarkasteli viiden high-tech-alan alueellisia klustereita 179:llä yhdysvaltalaisella talousalueella (metropolitan statistical area) vuosina 1971-2007 keskittyen erityisesti keksijöiden tuottavuuteen. Keksijä (inventor) viittaa tutkimuksessa henkilöön, joka on failannut patenttihakemuksen. Tutkimuksessa keksijöiden tuottavuutta arvioidaan patenttien määrällä. Moretti keskittyy erityisesti keksijöiden aktiivisimpaan kärkeen. Keksijöiden kotipaikka on tutkimuksessa heidän kotiosoitteensa, ei hänen edustamansa organisaation mukainen.

Tutkitut korkean teknologian alat olivat puolijohteet, tietoteknologia, biologia ja kemia (sis. biolääketiede), muu ”engineering” sekä muut tiedepohjaiset alat. Mainitut alat ovat hämmästyttävän keskittyneitä Yhdysvalloissa. 10 suurinta kaupunkia kattaa tietoteknologiassa 69 % keksijöistä, puolijohteet 77 % ja biologiakin 59 % huolimatta maan huomattavan suuresta miljoonakaupunkien määrästä ja sadoista yliopistoista, eikä keskittyminen ole vähentymässä. Sinänsä korkean osaamisen aktiviteettien keskittymisessä ole mitään erityisen uutta, Alfred Marshall muotoili teoriaa aihepiiristä ja vuoden 1890 klassikkoartikkelissaan.

Tutkimuksen yksi keskeinen havainto on, että keksijöiden tuottavuus kasvaa, kun he muuttavat alueelle, jossa oman alan klusteri on lähtöaluetta suurempi. Siis mitä suurempi klusteri on kyseessä, sen tuottavampi on jokainen keksijä. Hieman vastaavan tuloksen sai Carlino kumppaneineen vuonna 2007, kun tutkivat työpaikkatiheyttä koko Yhdysvaltain aineistolla ja havaitsivat, että työpaikkatiheyden kaksinkertaistuessa jokaisen työntekijän tuottavaa kasvaa 20 % patenttiaktiivisuudella mitattuna.

Moretti tekee myös muutaman paikallisen syväsukelluksen, yksi näistä alueista on Rochester, jossa Kodak oli vahva innovaatiotoimija 1990-luvulla. Digitalisaatio pilasi liiketoiminnan ja keksijöiden määrä väheni. Mielenkiintoinen havainto oli, että muiden kuin Kodakilla työskennelleiden keksijöiden tuottavuus heikkeni suhteessa muiden alueiden non-Kodak keksijöihin, kun keksijöiden kokonaismäärä Rochesterin alueella väheni kokonaisuutena Kodakin heikentyessä. Syynä tähän oli toimialoja ylittävien tietoläikkymien (spillover) väheneminen.

Keksijöiden siirtyessä maantieteellisesti pienempiin klustereihin niiden tuottavuus paranee kasvun myötä ja päinvastoin. Moretti on myös tarkastellut teoreettista vaihtoehtoa, jossa keksijät olisivat tasaisesti jakautuneina eri kaupunkeihin. Hän päätyy tulokseen, että koko Yhdysvaltain tasolla patenttien vuotuinen määrä vähenisi 11-12 prosenttia eli todella merkittävästi. Vaikka keskittyminen tuottaakin kansantalouden kannalta suuria hyötyjä, varsinkin Yhdysvalloissa se johtaa myös merkittäviin eroihin aluetalouksien välillä esimerkiksi huomattavien palkkaerojen kautta.

Moretti keskustelee tutkimuksestaan American Economic Associatioin haastattelussa ja pohtii myös elinkeinopoliittisten keinojen tehokkuutta uusien klusterien synnyttämiseksi. Hän on hieman skeptinen ja toteaa, että tyypillisesti ne syntyvät yksittäisen yrityksen orgaanisen kasvun myötä, mikä voi hyvin johtaa kasautumisetuihin ja myös uusien klusterien syntymiseen kuten kävi Microsoftin aloitettua Seattlessa 1990-luvulla. Kasvuvaiheessa elinkeinopoliittiset toimet voivat auttaa ja vauhdittaa.