Tietotyöläinen toivoo etätyön vapauden jatkuvan, mutta toimiston hyvien yhteyksien ääreltä

Yritykset miettivät parhaillaan kuumeisesti, miten asiantuntijatyö organisoidaan post-covid maailmassa. Hesari valotti asiaa kiinnostavasti Wall Street Journal -artikkelissaan (HS 6.6.). Yhdysvalloista tiedetään, että Amazon on ilmoittanut, että kaikkien pitää palata toimistolle, kun taas Twitter on todennut, että jokainen voi työskennellä missä haluaa. Jälkimmäisessä tapauksessa rekrytointipohja on globaali, mikä auttaa kiinnittämään parhaat resurssit. Toisaalta kasvokkaisuuden, hiljaisen tiedon jakamisen ja yhteiskehittelyn hyödyt voivat jäädä saavuttamatta.

Oma nimetty työpiste tuo turvaa

Katsotaanpa, mikä nuorta väkeä kiinnostaa. YIT toteutti yhdessä kansainvälisen NextGen Projectin kanssa laajahkon kyselytutkimuksen, jossa vastaajina oli yli 1100 20-40 -vuotiasta, puolet suomalaisia, puolet Skandinviasta ja Baltiasta. Vastaajat toivoivat voivansa työskennellä noin 60 prosenttisesti etänä. Toimisto nähtiin kuitenkin eräänlaisena turvamekanismina, joka erottaa työ- ja vapaa-ajan toisistaan. Lisäksi puolet vastaajista toivoivat itselleen kiinteää, nimettyä työpistettä. Tämän voisi ajatella viittaavan turvallisuuteen ja tunteeseen siitä, että kuuluu organisaatioon. Ehkä myös tarpeeseen saada tunnustusta ja huomiosta. Yksi etätyön suurista haasteista lieneekin jonkinlaisen uusien työntekijöiden sitouttamisen synnyttäminen ja organisaatiokulttuurin rakentaminen.

Kiinnostavaa oli myös se, että kysyttäessä mitkä olivat kolme tärkeintä työpaikkaan liittyvää tekijää, toiseksi tärkeimmäksi nousi saavutettavuus 15 minuutissa. Hieman vastaava tulos saatiin viime vuoden syksyllä toteutetussa YIT:n Kestävät kaupunkiympäristöt -barometrissa, jossa kymmenen suurimman suomalaiskaupungin 1000 vastaajat pitävät tärkeänä, että toimisto olisi saavutettavissa kävellen tai pyörällä. 15 minuutin kaupungin idea näyttäisi siis kiinnostavalta. Vastaavaa viestiä kertoi myös Hesarin Espoo-erikoisnumero (HS Espoo 2.6.), jonka mukaan varsinkin toimistoja. joihin ei ole kunnollisia joukkoliikenneyhteyksiä, on vaikea vuokrata, kun taas erinomaisesti kehittyvien joukkoliikenneyhteyksien äärellä oleva Keilaniemi on suosittu.

Yritykset ja yhtä lailla julkisen sektorin työnantajat joutuvat miettimään paljonko, mistä ja minkälaisia toimistotiloja tarvitaan. Pitkään jatkunut tilatehokkuuden tavoittelu näyttäisi olevan ohi ja terveysturvallisuus pakottaa miettimään asioita uudelta kantilta. Näyttäisi myös siltä, että ihmisiä joudutaan suorastaan houkuttelemaan toimistolle, mikä puolestaan edellyttää erityistä kiinnostavuutta, mikä voi tarkoittaa rauhallista omaa työpistettä, ideointiin kannustavia ryhmätyötiloja tai jotakin erityistä näytettävää asiakkaille. Direktio-oikeuttakin joudutaan käyttämään, mutta käyttöasteiden manageeraus ei ole helppoa, jos antaa tiimeille paljon vapauksia.

Yksi ratkaisu voi olla fancy pääkonttori ja hieman arkisemmat hubit alakeskuksissa. Hubit voivat olla myös kaupallisia co-working -tiloja, jotka ovat yleistymässä. Ratkaisu on hyvä myös niille, joilla ei kunnollisia mahdollisuuksia työskennellä kotona. Vastaavasti pienemmätkin yritykset, jotka eivät aikaisemmin ole halunneet lähteä keskustoihin, voivat vuokrata sieltä pienemmän tilan ja yhdistää siihen co-working -tarjontaa.

Voisiko keskustoissa sallia ylimpien kerrosten konversiot asunnoiksi?

Kuten mainittu Hesarin juttu kertoi, pääkaupunkiseudulla on paljon tyhjää ja vaikeasti vuokrattavaa toimistotilaa, eikä korona ole parantanut tilannetta tältä osin. Helsingin keskustan osalta tilanteeseen kiinnitti huomiota Osmo Soininvaara Verden pääkirjoituksessa 3.6. Hän totesi, että kiinteistönomistajat ovat lähestyneet kaupunkia konversiotoiveilla, joihin perinteisesti keskustan osalta on suhtauduttu nihkeästi.

On hyvä, että kaupunki kehittyy tarpeiden mukaan, mutta erityisesti käyttötarkoitusten muutokset muusta käytöstä asumiseen ovat omalla tavallaan peruuttamattomia. Soininvaaran ehdotus olikin, että muutetaan ylimmät kerrokset asumiseen, mikä ei ole yhtä lopullinen ratkaisu. Ehdotusta kannattaa tarkastella ennakkoluulottomasti. Perinteisesti on ajateltu, että konversioiden myötä työpaikat katoavat, mutta uudessa huokoisen työn maailmassa asukas ehkä onkin etätyöläinen ja käy kivijalan ravintolassa lounaalla eli käyttää eri tavoin kaupungin palveluja.

Kokonaan oma kysymyksenä on Mankkaan tai Pitäjänmäen kaltaiset toimistokeskittymät, joissa konversiot ovat haastavia sekä hintatason että asuinympäristön mielessä. Pitäisikö joissakin tapauksissa harkita kokonaisen alueen urbanisointia riittävän tiiviyden, sekoittuneen ympäristön ja joukkoliikenteen kehittämisen näkökulmasta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s