Viime viikkoina on käyty aktiivista keskustelua kaupunkikeskustojen tilasta ja kehittämisestä, perjantaina Hesari (HS 28.5) raportoi Elävät kaupunkeskustat ry:n elinvoimaselvityksestä. Sen mukaan ei piirry yhtä yhtenäistä kuvaa kaupunkien tilanteesta, mutta esimeriksi Helsingissä muoti ja asusteet ovat kärsineet. Kuntavaalien alla sekä Helsingissä että Tampereella on noussut esiin perinteinen väittely autoilun sekä kevyen ja joukkoliikenteen suhteesta: mitä on suosittu, mitä on vaikeutettu ja millä välineellä keskustaan saapuva kuluttaa eniten. Lopuksi on muistettu paheksua kauppakeskuksia.

Väittelyssä tahtoo unohtua kaupungin keskeinen idea, joka on oleilu, viipyily, viihtyminen, yllätyksellisyys ja kohtaamiset. Ikään kuin keskustavierailun pitäisi olla tehokas suoritus eli nopeasti sisään, suoritetaan täsmähankinta ja poistutaan. Tällekin käytännölle on sijansa, joskin se voi toimia paremmin kauppakeskuksessa tai varsinkin automarketissa. Työssäkäyvä tietysti arvostaa sujuvuutta, mutta myös työmatkan aikana hoidettavat palvelut ovat kiinnostavia.

Menen Helsingin keskustaan toisinaan autolla, mutta usein myös ratikalla. Molemmilla pääsee oikein hyvin, joskin ratikka on omalla tavallaan viehättävämpi. Pidempi pysäköinti on kalliin puoleista, mutta sinänsä laitoksissa on aina tilaa ja on hyvä, että se on useimmiten markkinaehtoista toimintaa.

Joskus hankimme jotakin arvokkaampaakin, mutta silloin ei mennä autolla, vaan ratikalla. Ohjelmaan kuuluu siinä tapauksessa tyypillisesti ulkona syönti, pari lasia viiniä, epämääräistä hengailua ja shoppailua. Ruokakassitkin saa aivan mainiosti tuotua ratikassa. Mitä tulee epämääräiseen hengailuun, miellyttävä kävely-ympäristö on tietysti aivan oleellinen. Jos kauppakeskuksessa on miellyttävää liikuskella marraskuun räntäsateessa, keskustassa toivoisi olevan erilaisia piipahtamispaikkoja tiheästi.

Keskustan kävely-ympäristön yksi keskeinen ominaisuus on huokoisuus tai läpäisevyys, mikä tarkoittaa lukuisia vaihtoehtoisia reittejä, mutta samalla paljon kulmia, jotka ovat perinteisesti hyviä kauppapaikkoja. Tutustuin muutamaa vuosi sitten suurin piirtein Helsingin kokoisen Portlandin kaupunkisuunnitteluun ja sen keskustassa kortteleiden pituus on vain noin 45 metriä, mikä lähtökohtaisesti synnyttää elävän rakenteen. Helsingissä tai Tampereella nämä asiat eivät muutu helposti, mutta kaikenlaisten kortteleiden läpikulkuja kannattaa pohtia huokoisuuden ja vaikkapa intiimien, avoimien sisäpihojen synnyttämiseksi.

Kenellekään ei ole voinut olla yllätys verkkokaupan nousu. On selvää, että se vaikuttaa erityisesti muotiin ja asusteisiin. Mutta yhtä lailla kauppaan pätevät normaalit markkinatalouden lainalaisuudet eli tarjonnan pitää olla kiinnostavaa ja jos ei ole, ei auta, vaikka auton saisi pysäköidä ilmaiseksi oven eteen. Ei myöskään kannata kuvitella, että jokin kauppakeskuksessa oleva kansainvälinen brändi tulisi automaattisesti keskustaan, jos kauppakeskusta ei olisi. Kauppakeskukset tarjoavat myös liikepaikkaverkoston kasvun mahdollisuuden Suomeen tulleille ketjutoimijoille. Monet kansainväliset brändit tulevat kauppakeskuksiin juuri siksi, että ne kokoavat yhteen riittävän suuret asiakasvirrat. Ja esimerkiksi Tripla on hyvä sijainti kauppakeskukselle siksi, että sinne pääsee erinomaisesti kaikilla liikennevälineillä, pelkästään pyöräparkissa on 3000 paikkaa.

Ei myöskään ole erityistä syytä olettaa, että nykyinen verkkokauppa on muotikaupan lopullinen ratkaisu. Maailmalla nousevat esiin jo uudenlaiset ratkaisut, jossa elämyksellisyys, on-line ja nopeat kotitoimitukset yhdistyvät. Tai kukapa olisi muutama vuosi sitten uskonut, että Stockalla nähdään shop-in-shop -mallilla second handia, mutta kohta nähdään, kun omaperäisen konseptin omaava Relove aloittaa siellä.

Kaupunki ei ole koskaan valmis ja keskustojen kehittämiseksi täytyy tehdä jatkuvasti töitä, jotta siellä viihdyttäisiin ja oleiltaisiin. Työhön tarvitaan kaupunkia, kiinteistöjen omistajia, kaupan ja palveluiden yrityksiä, mutta myös kaupunkilaisia.