Käväisin työmatkalla New Yorkissa ja tutustuin myös muutamiin Manhattanien viime vuosien merkittävimpiin kehittämishankkeisiin. Manhattanin vanhimmassa osassa, Seaportissa, on entisöity hienosti vanhaa makasiinialuetta, kehitetty palveluita ja asumista sekä miellyttävää kävely-ympäristöä. Pääsipä erään rakennuksen katolla luistelamaankin ja ihailemaan näkymiä joen yli Brooklynin suuntaan.

Seaportin jääkenttä.

Kokonaan omaa luokkaansa on tuhoutuneiden WTC-tornien hoodeille rakennettu upea Brookfield-kauppakeskus, Calatravan suunnittelema Oculus, jossa yhdistyvät kaupat ja vilkas raideliikenteen asema, toimistot, asuminen ja tietysti pysähdyttävä 9/11 -muistomerkki ja -museo. Uusimpana tulokkaana on Hudson Yard, josta voi muistaa ainakin 100 miljoonaa maksanut tilataideteos eli portaat, jotka eivät johda mihinkään.

Calatravan suunnittelema Oculus ulkoa.

Oculus sisältä.

Näyttävistä hankkeista huolimatta paras kokemus oli sunnuntai-iltapäivän kävelykierros paikallisen arkkitehtiystävän kanssa 5:llä Avenuella parhaaseen joulupöhinän aikaan. Kadut, kaupat, ravintolat ja kahvilat olivat täynnä ihmisiä ja todellakin: mikä tekee kaupungista kiinnostavan? Ihmiset. Erilaisine taustoineen, tarpeineen, toiveineen ja kiinnostuksen kohteineen. Suuri asukas- ja vierailijamäärä yhdistettynä tiiviyteen synnyttää uudenlaisia yhdistelmiä, yhteenliittymiä, palveluita ja kokeilukentän kaikenlaiselle uudelle kiihdytetyllä tempolla. Divdersideetti on käsin kosketeltavaa, eikä mikään inhimillinen ole vierasta.

Kivijaloissa on elämää ja suutarin kannattaa erikoistua vaikkapa UGG-saappaiden puhdistukseen. Al’s hat shopista löytyi kaikki kuviteltavissa olevat hatut ja erinomainen valikoima Kangolin 504:a. Ja vaikka kysyntää riittäisi kaikille, markkinatalous toimii eli parhaisiin paikkoihin jonotetaan. Brookfieldissä oli kaikenlaisia kahviloita, mutta vain Four Five Cafeessa piti jonottaa 15 minuuttia saadakseen kofeiiniannoksensa. Mukin käsiin saatuaan ymmärsi, miksi tätä paikallisesti paahdettua herkkua jonotettiin. Ylipäätäänkin newyorkilaiset ovat tottuneet jonottamaan, välillä meininki oli kuin vanhassa Neuvostoliitossa.

Tiiviyden ohella tarvitaan myös saavutettavuutta ja mixiä, jotta kaupunkikehityksen pyhä kolminaisuus density, mix ja access toteutuu. Autoliikenne on New Yorkissa ruuhkaista, mutta metro toimii oikein hyvin, vaikkakin on todettava, että uuden Länsimetron asemat ovat uutuudessaan kirjaimellisesti toiselta vuosituhannelta. Yhden matkan hintataso oli meikälaista luokkaa. Kävelyä on edistetty ja pyöräilijöitäkin näkyy yhä enemmän. Sekoittuneisuuden osalta vaikkapa Seaport ja Brookfield ovat toimivia esimerkkejä, mutta mixiä hyödynnetään siellä täällä myös yksittäisen pilvenpiirtäjän tasolla.

Paluun jälkeen Helsinki tuntui yllättävän hiljaiselta. Sinne, puhumattakaan muista kaupungeista, tarvitaan lisää elämää ja diversiteettiä, jota osaltaan saadaan aikaan tiivistämisellä, mutta myös väestön kasvulla. Erityisesti kaupunkien keskustoista kannattaa pitää huolta.

Kaupunkien sisäisen saavutettavuuden rintamalla Vantaa kaupunki teki viisaasti päättäessään ratikan suunnittelun jatkamisesta. Minulla oli pari viikkoa sitten ilo olla asiantuntijana Vantaan kaupunginvaltuuston ratikkailtakoulussa. Erinomainen tilaisuus, jossa valtuutetut paneutuivat aiheeseen perusteellisesti ja analyyttisesti esittäen asiantuntijajoukolle tiukkoja kysymyksiä. Tuollaisella otteella syntyy hyvää kaupunkia.