Viimeisten viikkojen aikana on julkaistu kaksi urbanistien kannalta kiinnostavaa raporttia: Turun kaupunki on vertaillut ratikkaa ja superbusseja, Liikennevirasto puolestaan on selvittänyt laajasti eri liikkumismuotojen käyttöä henkilöliikenteessä. Superbussi on pitkä kahden haitarin bussi, jolle rakennettaisiin omat kaistat ja joka muistuttaa ratikkaa, mutta kulkee siis pyörillä. Helsingin ulkopuolella ratikka on jo tulossa Tampereelle, rakennustyöt ovat parhaillaan käynnissä.

Liikennevirasto on julkaissut selvitykset erikseen myös muutamista kaupunkiseuduista. Katsotaanpa tarkemmin Tampereen ja Turun seutuja. Tampereen seudulla kestävien liikkumismuotojen – kävely, pyöräily, joukkoliikenne – osuus kaikista matkoista on 43 prosenttia, Turun seudulla vain 38 prosenttia. Ero korostuu, kun tarkastellaan miesten joukkoliikenteen käyttöä. Tampereella nimittäin nuorten miesten osuus joukkoliikenteen käyttäjistä on selvästi suurempi kuin Turussa. Tampereella 18-34 vuotiaat miehet tekevät 16 prosenttia joukkoliikenteen matkoista, Turussa vastaava osuus on 8 prosenttia. Sen jälkeen erot tasoittuvat: 35-54 -vuotiaissa miehissä Tampere pääsee 9 ja Turku 8 prosenttiin, 55-64 -vuotiaissa molemmat ovat 2 prosentissa.

Tämän tilaston perusteella Turun seudulla on todella painetta kehittää joukkoliikennettä, Tampereen osalta kiinnostavaa taas on lähivuosina nähdä, nouseeko joukkoliikenteen käyttöaste vanhemmissa ikäluokissa ratikan myötä. Uskon näin käyvän, Helsinki tarjoaa tästä hyvän esimerkin.

Turun ratikka-superbusssi -selvitys on huolellisesti toteutettu. Ratikan eduiksi mainitaan parempi kapasiteetti, tunnustettu imago ja mahdollisuus tiivistää maankäyttöä enemmän verrattuna superbussiin. Ratikka on myös laajasti koeteltu ja hyväksi havaittu. Superbussi omine kaistoineen on kuitenkin selvityksen perusteella merkittävästi edullisempi.

Perinteisesti yksi raideliikenteen eduista on sen jäykkyydessä: pysyvät raiteen kiinnittävät yhdyskuntarakenteen ja kannustavat investoimaan. Superbussin omilla erikseen rakennetuilla kaistoilla tavoitellaan samaa vaikutusta, aivan yhtä pysyvä se ei ehkä kuitenkaan ole, mutta ratkaisu on tässä mielessä parempi kuin tavanomainen bussi. Pitkä bussi ei taivu kovin hyvin mutkaiselle reitille ja toisaalta kaksi haitaria tekevät matkanteosta helposti epämukavaa.

Ratikan ylivoimainen etu on sen käyttäjäkokemus. Miellyttävä, tasainen ja vaikutelma siitä, että on ”sisällä” kaupungissa. Ja imagomielessä tietynlainen urbaanius: kaupunki on oikea kaupunki vasta, kun siellä on ratikka. Turun tapauksessa ratkaiseva kysymys on, meneekö työssäkäyvä turkulainen mies superbussin kyytiin, vaikka sen kapasiteetti olisi kuinka hyvä.

Ratikan hyvä puoli on myös se, että jos reitistöä halutaan viedä tiiviiseen urbaaniin ympäristöön, se toimii sielläkin. Olin viime viikonloppuna Prahassa ja pääasiassa liikuin vanhan keskustan alueella, jossa kadut ovat kapeita ja mutkaisia. Autoilua siellä oli selvästi rajoitettu, mutta ratikat kulkivat joka paikassa, sen sijaan busseja ytimessä ei juuri näkynyt.

[1] https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//joukkoliikenne_osana_kaupunkikehitysta_5.2.2018.pdf

[2] https://www.liikennevirasto.fi/tilastot/henkiloliikennetutkimus/julkaisut#.WqramJVlI2x