Käväisin puhujamatkalla Wienissä Urban Futere -konferenssissa. Oma puheenvuoroni liittyi brownfieldien kehittämiseen, ja kävin läpi edustamani yhtiön hankkeista Triplan ja Bratislavan keskustassa käynnistyvän Zwirnin, vanhan tehdasalueen muuttamisen mixed use -naapurustoksi. Ohjelmaa oli runsaasti ja teemat liikkuivat monipuolisesti kaupunkien kehittämisen ympärillä: kestävät kaupunkiympäristöt, kohtuuhintainen asuminen, uudet liikkumispalvelut, vuorovaikutus ja osallistuminen ja niin edespäin. Osoittaakseni, että opin jotakin, kerron, että maailman väestöstä asuu 44 prosenttia alle 150 kilometrin päästä rannikosta, mikä on hieman huolestuttavaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Opin myös, että nykyisen Lontoon asukastiheys on vain 1/3 siitä mitä se oli vuonna 1830. Elintilaa on tullut siis lisää luonnon kustannuksella.

Mitään aivan järisyttävää ei tullut ilmi, mutta yksi hyvin kiinnostava case oli Wienissä sijaitseva vanha lentokenttäalue Aspern Seestadt, jota nyt kehitetään uudelta pohjalta. Kymmenen vuoden päästä sekä asukkaita että työpaikkoja pitäisi olla 20 000. Uusia asuntoja rakennetaan 10 000 kappaletta. Energia-asiat ovat luonnollisesti vahvasti esillä. Wienin kaupunki ja Siemens satsaavat kymmenen vuoden aikana 50/50 -pohjalta 100 miljoonaa uusien energiaratkaisujen tutkimiseen ja kehittämiseen. Pääkaupunkiseudun Smart & Clean säätiön pitäisi tehdä alueesta maailman johtava muutamalla miljoonalla.

Yksittäisenä asiana Aspernista nousee esiin uusi tapa ratkaista kaupallisten palveluiden sijoittaminen. Kauppakeskuksen rakentamisen sijaan Maria-Tusch-Strassesta on tarkoitus tehdä ostoskatu. Lupauksissa on haalia katutasoon 122 kaupallista palvelua. Perusajatus on se, että eurooppalainen kauppakeskustoimija SES Spar European Shopping Centers vuokraa tai hankkii katutason liiketilat itselleen ja manageeraa kokonaisuutta aivan kuten kauppakeskusta. Yrityksen edustaja totesi, että neuvotteluissa kiinteistöomistajien riittää työtä. Yksityiskohtaiset säännöt eivät tulleet selviksi ja toisaalta liiketilaa jää myös SESin konseptin ulkopuolelle.

Meillä käydään jatkuvaa keskustelua kauppakeskusten ja liiketilojen suhteesta. Tässä voisi olla yksi ratkaisumalli tehdä elävää katutilaa ja synnyttää palvelut kävelyetäisyydelle. Nythän liiketiloja on kaavan mukaan usein pakko tehdä, mutta käytäntö osoittaa, että niitä on vaikea myydä ja siksi ne ovatkin usein tyhjillään. Mallin etuna on myös tehokas maankäyttö eli ei tehdä turhan matalia laatikoita urbaaneille alueille.

Yhden managerin hyvänä puolena on se, että kokonaisuutta pystytään kehittämään monipuolisesti kyseisen alueen tarpeet huomioiden. Rakennuttajien kannalta taas on helpompi tehdä liiketilaa, kun tietää sille olevan käyttöä. Lopulta tietysti alueella täytyy olla riittävä käyttäjämäärä ja väestötiheys, jotta ammattimainen toimija näkisi kokonaisuudessa liiketoimintamahdollisuuksia. Joka tapauksessa mielenkiintoinen avaus, jonka kehitystä täytyy seurata.