Legendaarinen texasilainen bluesrocktrio, boogiejyrä ZZ Top esiintyi viime perjantaina (15.7) Haminan Bastionissa. Lähes 35 vuoden diggailusta huolimatta en ollut herroja koskaan elävänä nähnyt, joten nyt ajattelin hetken koittaneen. Ja mikäpä on Haminaan ajellessa uutta hyvin rakennettua moottoritietä pitkin. Vaimokin lupasi lähteä mukaan, vaikka ei nyt aivan hänen toive-scenessä oltukaan. Auton parkkiin RUK:n pääoven eteen ja Bastionille.

Komeasti äijät vetivätkin biisilistan alkaessa Fandjangon ja Tres Hombresin ajoilta Gibbonsin osoittaessa taituruutensa pitkissä sooloissa. Hieno kokemus. Se, mikä muutoin kiinnitti huomioni, oli ikäiseni ja vähän myöhäisemmänkin keski-iän saavuttaneen rokkarin turnauskunto. Harvoin nimittäin näkee nuoremman väen tilaisuudessa jengiä niin tukevassa humalassa. Nuorison koulupäättäjäisjuhlinta Hietsussa vaikuttaa tyylikkäältä menolta keski-ikäisten mellastamisen rinnalla. No, jokainen juhlikoon tyylillään.

Yöllä Haminasta kotiin ajaessa jäin syystä tai toisesta pohtimaan jakamistaloutta ja sen sopimista meikäläiseen kulttuuriin. Viisikymppinen oksennuskuntoinen örisijä ei ehkä ole toiveasiakas uber-keikkaa heittävälle opiskelijalle. Miten voin olla varma, että saan maksun ja entä kuka maksaa auton siivouksen? Teoriassa asiakas, mutta miten käytännössä? Tieto siitä, että voin merkitä kyyditettävän ”huonoksi asiakkaaksi” ei paljon lohduta, kun maksuvälinettä ei löydy. Oikean taksin tapauksessa voi ottaa yhteyttä poliisiin, mutta ainakaan vielä uber-kuskit eivät taida nauttia vastaavaa liiketoiminnan suojaa.

Useampi valitteli, että Haminan hotellikapasiteetti oli täynnä. En tiedä, paljonko tässä tapauksessa oli hyödynnetty AirBnB:tä, mutta isolle osalle ryhmästä en kyllä olisi kotiani vuokrannut. En tiedä paljonko Suomessa on ollut ongelmia tällaisissa kaupallisissa jakamistalouden palveluissa, mutta tällaisia epäilyjä tuli mieleeni. Taloushaasteiden kanssa painiville puolustusvoimille olisi ollut kyllä lisätuloa tarjolla: edullinen yöpyminen kasarmilla ja sotilaspoliisit vartioimaan järjestystä, nykyintin aamiainenkin lienee jo kohtuuhintaisen hotellin tasoa.

Oma lukunsa Bastionin kaltaisissa ulkoilmapaikoissa vessapalvelut. Autoilevana osallistujana en tällä kertaa päässyt juurikaan nauttimaan oluen jonotuksesta ja juomisesta, joten laajemmin en bajamajojen kuntoon päässyt tutustumaan. Mutta yksikin käynti riittää muistuttamaan miksi kommunismi on epäilyttävää: yhteisessä käytössä olevan omaisuuden kunnosta huolta ei pidetä. Kumisaappaita olisi tarvittu. Rouva ilmoitti jyrkästi mieluummin poistuvansa kesken tilaisuuden kuin jakavansa käymälät anniskelualueella huojuvien musiikinystävien kanssa.

Mahdammeko me sittenkään olla aivan valmiita jakamistalouteen?