Näin kesäloman lähestyessä on mainio hetki tarkastella suomalaisten suurten kaupunkien kehitystä ja haasteita ilman raskasta tilastollista aineistoa enemmänkin laadulliseen omakohtaiseen havainnointiin perustuen.

Turnaround -sarjan kärkeen kiilaa kevyesti Vantaa. Ennustin kolme vuotta sitten, että Nenosen-Valannan tandemi laittaa tuulemaan ja näin on käynyt. Vuoden verran tulitukea on tarjonnut raskaan sarjan kaupunkikehittäjä Hannu Penttilä. Yhtenä mittarin onnistumisesta voidaan käyttää ennätysmäistä rakennuslupien myöntämistä asunnoille, jo 3500 tänä vuonna. Vantaalle haluavat yritykset ja ihmiset.

Helsinki menestyy jatkuvasti kansainvälisissä vertailuissa, eikä ihme. Laatua ja monimuotoisuutta riittää niin kulttuurin kuin viihteenkin rintamalla ja oman hienon lisänsä kokonaisuuteen tuovat monenlaiset asukkaiden itsensä järjestämät tapahtumat. Brändityötäkin tehtiin laajan sidosryhmäjoukon kanssa. Muutoin Helsingissä ovat puhuttaneet lisää kaupunkia -henkinen yleiskaava ja hallintomallin uudistus.

Helsinki on siirtymässä ensi vuoden kunnallisvaalien jälkeen pormestarimalliin seuraten kymmenen vuoden viiveellä aina ennakkoluulotonta Tamperetta, jossa onkin osaavan pormestarin Anna-Kaisa Ikosen johdolla viety suuria kaupunkikehityshankkeita eteenpäin. Näitä ovat vaikkapa Rantatunneli, ratikka, areena ja Etelä-Puiston kehittäminen. Tampereen krooninen ongelma on korkea, sitkeästi 17 prosentin tasolle jämähtänyt työttömyys. Kaupunkirakenteen kehittämisen rinnalle tarvitaankin terävämpää sisällöllistä elinkeinopolitiikkaa. Uudella kehitysjohdolla on näytön paikka. Henkisessä mielessä Tampereen ja Helsingin ero näkyy suhtautumisessa raideliikenteeseen. Helsingissä valtuusto päätti yksimielisesti edistää Raide-Jokeria, Tampereella ratikkaa on väännetty 15 vuotta ja oppositiota riittää.

Onnistunut telakkateollisuuden uudelleen järjestely ja positiivisesti kehittyvä bioteknologia vauhdittavat Turun kehitystä. Muuten turkulaisten kykyä toimia yhdessä oman alueensa hyväksi osoittaa tunnin juna -hanke, jonka taakse on saatu nimekäs vaikuttajavaltuuskunta. Kauppakamarin Jarkko Heinonen tekee vakuuttavaa taustatyötä, ja itse hanke mitä kannatettavin; se olisi tärkeä osanen yhtenäisen Etelä-Suomen työssäkäyntialueen synnyttämisessä. Professori Hannu Piekkolan vaikuttavuustutkimukseen kannattaa tutustua, analyysi poikkeaa edukseen perinteisistä H/K-laskelmista.

Todellinen valopilkku on viime vuosian ollut Kuopio, joka on harvoja työpaikkojen määrän kasvattamisessa onnistuneita kaupunkeja. Tämä näkyy myös asuntomarkkinoilla ja yleisemminkin myönteisenä ilmapiirinä. Kompakti kaupunkirakenne yhdessä ennakoivan kaupunkisuunnittelun kanssa luo edellytyksiä tulevaisuuteenkin. Ja lentoyhteydet ovat erinomaiset, päinvastoin kuin Jyväskylällä, jossa on tapahtunut merkittävää palvelutason laskua. Syytä en tiedä, koska muuten kehittämisote kaupungin johdolla on aktiivinen.

Oulussa puolestaan osataan muukin kuin kaupunkimarkkinointi, joka sinänsä on siellä aina korkeatasoista. Suuri kuntaliitos toteutettiin ulkoa päin katsoen eleettömästi Matti Pennasen johdolla ja Business Oulussa Juha Ala-Mursulan joukoilla on aktiivinen ote. Ja tarpeen onkin, sillä ICT-sektorin turbulenssi on ollut kovaa. Mutta niin on yrittäjähenkikin, joten Oulu kyllä menestyy.

Siunatuksi lopuksi julistan vielä Hämeenlinnan Suomen ”seniori-hubiksi”, koska se saa kaupungeista eniten yli 64-vuotiaitten muuttovoittoa. He ovat maksukykyisiä kuluttajia, jotka ymmärtävät hyödyntää Hämeenlinnan loistavan sijainnin ja kohtuulliset elämiskustannukset.