Itse savustetun lohen tuoksu leijailee ympärilläni ja uudet perunat ovat valmistumassa. Mieleeni nousee viikon takainen Helsingin Sanomien juttu, jossa kerrottiin, että mökkien hinnat eivät ole nousseet viimeiseen kymmeneen vuoteen ja että mökkien omistajien keski-ikä lähentelee jo yleistä eläkeikää.

Toukokuu on ollut poikkeuksellisen kaunis ja tämäkin viikonloppu on ollut erinomaista mökkeilysäätä, varsinkin kun erilaiset valmistujaisjuhlat eivät häiritse aikatauluja. Voisi suorastaan kuvitella, että kaupunki on hiljainen, mutta mitä vielä. Kirpparipäivä on saanut väen liikkeelle, ja esimerkiksi Karhupuisto on muuttunut kuhisevaksi markkinapaikaksi. Keskustan kuppiloista on vaikea löytää tyhjää terassipaikkaa oluen nautiskeluun ja Stockan herkussa riittää väkeä ruuhkaksi asti vielä klo 17 jälkeen. Tapahtumien kirjo ulottuu Maailma kylässä -tapahtumasta Kumpulan kyläjuhliin, jonka ohjelman laatutasosta kertoo esimerkiksi Honey B. & the T-bonesin esiintyminen.

Historiallista kaupunkikulttuuria olivat yleiset saunat, jotka pääosin hiipuivat pois 1960-70 –luvuilla ensin kerrostalosaunojen ja sittemmin huoneistosaunojen myötä. Tampereella on jäljellä enää hieno Rajaportin Sauna, jonka pukuhuoneessa saattaa joku vielä korkata kirkkaan, Helsingissäkin muutama. Toki jäljellä on myös eksklusiivisia saunaporukoita, mutta ennustan niidenkin avautuvan vähitellen jälkimodernin läpinäkyvyyden hengessä. Uutta suhtautumista sekä saunomiseen että yhteisöllisyyteen edustaa Vantaa Kivistöön toteutetut taloyhtiön pihasaunat. Suuressa ja näyttävässä mitassa yleinen saunominen on palannut kaupungin ytimeen Antero Vartian ja Jesper Pääkkösen Löylyn muodossa. Hieno konsepti, joka kertoo osaltaan suomalaisen kaupunkielämän muutoksesta: asiat jotka tapahtuivat ennen etäällä muista ja yksityisyyden piirissä, tapahtuvat nyt julkisesti ja kaupungissa. Ratikalla saunaan!

Kiinnostavaa eivät ole niinkään muutokset mökkeilyn suosiossa, vaan pikemminkin muutokset kaupunkielämässä ja elämäntavoissa. On huomattu, että kaupungeissa voikin tehdä monenlaisia asioita, joita varten ennen tarvittiin erillinen paikka. Ilman omistamisen ja kunnossapidon huolta tai pelkoa kiinteistön arvon hiipumisesta. Näen kehityksessä myös jonkinlaista irtaantumista perinteistä. Meidän ei tarvitse harrastaa samoja asioita kun vanhempamme ja toisaalta ilman sitoutumista maaperään voimme helposti vaihtaa mielenkiintomme kohteita.

Kaupunkielämän monien mahdollisuuksien taustalla on useita tekijöitä, joista on erikseen mainittava ilman laadun parantuminen, joukkoliikenteen kehittyminen, katutilojen vähittäinen otto autoilta ihmisille, riittävä väestötiheys ja tietysti internet, joka on helpottanut erilaisten toimintojen koordinaatiota ja viestintää. Ehkä myös jo 1970-luvun lopun punk-liikkeestä alkunsa saanut rohkeus tehdä itse asioita.

Savustus onnistuu hyvin kaupunkiasunnon parvekkeellakin sähkösavustimella. Kalasta tuli sivumennen sanoen erinomaista. Edellinen, lähes ammattilaistason savustuslaitos, jäi mökkikaupassa uudelle omistajalle. Onneksi hyvät ystävät ovat kutsuneet meidät Juhannukseksi heidän mökilleen. Kaupunkijuhannuksessa taitaa mennä tällä hetkellä oma kipuraja – mutta ehkä muutaman vuoden päästä oman juhannussaunan löylyt kihahtavat jo Löylyssä.