Omakotiasuja tuottaa vähemmän päästöjä kuin kaupunkiasuja! Tämä selviää Helsingin Sanomien (8.8.) uutisoimasta Juudit Ottelin tutkimuksesta. Ottelin kuuluu professori Seppo Junnilan tutkimusryhmään, joka on aikaisemminkin järkyttänyt meitä tiiviin kaupunkirakenteen puolestapuhujia. Sosiaalisessa mediassa on käyty uutisen pohjalta aktiivista keskustelua, ja erityisesti asumisen energiankulutuksen laskentatapaa on aiheellisesti kritisoitu[1]. On myös huomautettu, että keskustoiksi luokitellut alueet ovat todellisuudessa esikaupunkimaisia kerrostaloalueita.

Yhtä kaikki, tutkimus osoittaa, että yksityisautoilun päästöt ovat selvästi suurimmat väljillä pientaloaleilla mikä tukee yleistä käsitystä siitä, että tiiviin yhdyskuntarakenteen alueella liikkumistarve on vähäisempi ja joukkoliikennettä hyödynnetään. Keskustamaisilla alueilla taas päästöjä syntyy enemmän palveluiden käytöstä – palveluita ylipäätään on – ja kulutustavaroiden hankinnasta sekä lomamatkailusta. Vanhemmassa pientalossa väljällä alueella asuva tuottaa lomamatkailuun liittyviä hiilipäästäjä vain 40 % uudehkossa keskusta-asunnossa asuvan päästöistä.

Junnila ja aihetta tutkinut Jukka Heinonen työstivät Sitran toimeksiannosta vuonna 2010 raportin samasta aihepiiristä[2]. Siinä he arvioivat, että kuluttaja voi vaikuttaa henkilökohtaisilla valinnoillaan päästöihinsä 25-40 %. Se mihin kuluttaja ei käytännössä voi vaikuttaa, jos asuu kaupungissa kerrostalossa, on energiatuotannon tapa. Esimerkiksi Helsingissä se perustuu hiilen käyttöön. Tosin itse olen tuulisähkön tilaaja, mutta se on pikemminkin häviävän pieni kannanotto tuotantorakenteen muutoksen puolesta.

Oleellista tässäkin keskustelussa on huomata, että jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa huomattavan suuren osaan hiilijalanjäljestään. Nykyisin ei ole oikein sosiaalisesta sopivaa huomauttaa tästä ikävästä tosiseikasta, mutta viime kädessä vastuu ilmastonmuutoksen hidastamisesta on jokaisella meillä: miten väljästi asumme, kuinka paljon käytämme yksityisautoa, miten paljon matkustelemme, minkälaista ruokaa syömme, minkälaisia tavaroita hankimme ja tietysti mitä vaadimme valtuutetultamme ja kansanedustajaltamme. Todennäköistä on, että kukaan, esimerkiksi systeemi, ei hoida asiaa puolestamme. On totta, että yhden yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuus on pieni, mutta sitäkin kannattaa käyttää.

Valtaosa meistä ei yllä leostraniusmaisiin suorituksiin, tai edes orastynkkysmäisiin, mutta jokaisen on hyvä arvioida elämäntapaansa toisinaan. Omalla kohdallani yksi tärkeä valinta on ollut siirtyä yhä enemmän käyttämään joukkoliikennettä. Sen sijaan kesämökistä luopumiselle oli muita syitä. Enemmän kyllä toivoisin markkinavetoa ja vähähiilisten elämäntapojen tekemistä houkuttelevimmiksi. Teollisesta cleantechistä meillä kyllä paasataan, mutta ”consumer-cleantech” on jäänyt vähemmälle. Edelleenkään meillä ei ilmeisesti kannata tehdä hevosta pienempiä tavaroita vientiin?

Tutkimuksen opetus on myös se, että ”nurmijärveläisyys” on päästömielessäkin aivan hyvä, kunhan siihen ei yhdistä helsinkiläistä kulutuskulttuuria. Sinänsä tiiviin kaupunkirakenteen edut ovat myös monissa muissa asioissa kuin vain hiilipäästöissä, mutta ne ovat eri saarnan aihe.

[1] Katso esim. http://www.soininvaara.fi/

[2] http://www.sitra.fi/julkaisut/Selvityksi%C3%A4-sarja/Selvityksi%C3%A4%2020.pdf