Muotiteollisuuteen verrattuna cleantech on puuhastelua

Sami Sykkö kuvasi mielenkiintoisessa artikkelissaan (HS 3.5.) suomalaisten vaatesuunnittelijoiden menestystä Ranskassa pidetyssä nuorten suunnittelijoiden kansainvälisessä kilpailussa. Nuorten ohella onnittelut heidän opettajilleen Aalto yliopistossa. Sykkö muistutti aiheellisesti, että pukeutuminen on maailman kolmanneksi suurin teollisuudenala. Sopivaa kontrastia aiheelle toi toisaalla lehdessä ollut tavanomainen teollisuuspoliittinen jaarittelu siitä, että kohta cleantech lähtee nousuun.

Muotisuunnittelussa kysymys on aineettoman lisäarvon luomisesta, jonka suuruuden ratkaisee viime kädessä yksittäinen kuluttuja. Naapureistamme tämän ovat osanneet tanskalaiset ja ruotsalaiset aina premiumista käyttömuotiin kuten Lexington, Malene Birger, FilippaK, Sand, Gant, H&M ja monet muut brändit osoittavat. Meillä taas on uskottu vuorineuvos Tauno Matomäen legendaariseen tokaisuun siitä, että Suomessa ei kannata valmistaa hevosta pienempiä esineitä. Kauppaakin on mukavampi tehdä, kun insinööri myy insinöörille ja voidaan keskustella teknistaloudellisen termein.

Kiinnitimme vuosi sitten HS:ssa professori Terhi-Anna Wilskan ja tutkija Roope Mokan kanssa huomiota siihen, että cleantech tarvitsisi myös kuluttajavetoisia sovelluksia, ”consumer-cleantechia”, jos maailman ympäristöongelmat todella halutaan ratkaista. Kuluttajuuden voima on saatava palvelemaan muutosta.

Palatakseni muotiin mieleeni muistuu parin viikon takainen Firenzen matka. Kaupungin ulkopuolella sijaitsee suurehko desing-outlet The Mall, jossa on edustettuina Pradan ja Guccin kaltaisia luxusbrändejä. Alueelle on järjestetty bussikuljetus keskustasta ja outletiksi paikka on suhteellisen miellyttävä pienehköine merkkikohtaisine taloineen. Silmiinpistävää paikassa oli aasialaisten määrä, joka Pradan kassajonossa oli 95 % asiakkaista. Osa osti itselleen, osa oli selkeästi trokariryhmiä.

Vaikka mainittuja design-tuotteita myydään joka puolella maailma, siitä huolimatta niitä halutaan tulla ostamaan paikan päälle. Samalla tietysti tutustutaan kaupungin kulttuurinähtävyyksiin, syödään ja juodaan hyvin sekä nautitaan atmosfääristä. Siistin, mutta vaatimattoman näköiselle terassille pysähdyttyä saatat hetken päästä havaita, että paikalla onkin Michelin-tähti. En tunne firenzeläistä vedenkäsittelyä, mutta epäilen, että sinne tai minnekään muuallekaan ei synny merkittäviä turistuvirtoja teknologisia ratkaisuja ihmettelemään.

Italialaisperheet laittavat sunnuntaisin parasta päälle ja lähtevät kaupungille kävelemään ja syömään. Kaupunkien sosiaaliseen kulttuuriin kuuluu näyttäytyminen ja yhdessäolo julkisessa ja puolijulkisessa tilassa. Tällainen kulttuuri luo ”tilauksen” designille. Kahvilat, ravintolat ja kulttuuritapahtumat luovat puolestaan tilan ideoiden vaihdolle ja eri alojen osaajien kohtaamisille. Tästä kaikesta italialialainen muotiteollisuus ponnistaa maailmalle. Aluetaloustieteessä on pitkään tutkittu kasautumisen aiheuttamia tuottavuushyötyjä. Käytettyjen käsitteiden kuten innovatiivinen miljöö tai alueellinen klusteri konkreettinen kehto on renessanssiajan Firenze, joka synnytti uutta kaikilla elämänalueilla.

Helsinki on toiminut ansiokkaasti designin lipunkantajana ja yhdistänyt sen aktiiviseen matkailun kehittämiseen. Näin on syntynyt myös tulosta; muutama vuosi sitten Helsinki todettiin Monocle-lehden vertailussa Euroopan kiinnostavimmaksi kaupungiksi. 1990-luvulla yritettiin synnyttää voimakkaalla julkisella tuella ”Laukkulaaksoa” nykyisen Sastamalan seudulle. Siitä ei ole sen koommin kuultu. Muotiin ja designiin perustuva liiketoiminta tarvitsee ympärilleen näyttäytymisen kulttuurin ja sitä tukevan julkisen ja puolijulkisen tilan. Se taas vaatii ihmiskonsentraatiota.

Cleantechin edistämiseksi on vaadittu ns. innovatiivisia julkisia hankintoja. Pitäisiköhän muotia ja designiakin ryhtyä edistämään innovatiivisin julkisin hankinnoin? Alkuun HSL voisi tilata uudet työasut kilpailussa menestyneiltä nuorilta suunnittelijoilta. Ehkä myös koko kansallista innovaatiojärjestelmää pitäisi hieman muokata tukemaan myös aineettomaan arvonlisään perustuvaa liiketoimintaa.

Yksi kommentti artikkeliin ”Muotiteollisuuteen verrattuna cleantech on puuhastelua

  1. Ruotsalaiset vievät ruokatarvikkeita muistaakseni KYMMENkertaisesti suomalaisiin verrattuna, siinä olisi toinen designiin/muotiin verrattava vientiala kehitettäväksi. Cleantech-kupla taisi puhjeta peruuttamattomasti – tai muut maat ajoivat jo kompuroivan Suomen ohi.
    Suomeen on synnytetty – tahallisesti- TUOTTAVUUSKUILU verrattuna kilpailijamaihin: meillä ei ole sallittu kasautumista kaupunkeihin. Pikkukaupungitkin – kuten Tampere – on hajautettu pirstaleisiksi kaupunkiseuduiksi, joilla ei saada syntymään yhteisymmärrystä edes pikkuasioista eikä luotua tarpeeksi suuria markkinoita.
    Joku päivä sitten todisteltiin Hesarissa vanhentuneisiin ’tutkimuksiin’ nojautuen, että pääkaupunkimme Helsinki olisi muka liian tiheä ja että se haittaisi tuottavuutta. Kohta tällainen ajattelu noussee valtakunnassa valtavirraksi, kauhulla odotan hallitusohjelman ja -puolueiden linjauksia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s