Asumiseen ja kaupunkiympäristöihin liittyvä keskustelu on ollut viime vuosin a vilkasta. Varsinkin asumisen hinta on puhuttanut, mutta niin myös peltomarketit, joukkoliikenne, rakentamisen laatu, energiatehokkuus ja kaupunkien viihtyisyys. Analyyttisiä, tutkimukseen perustuvia puheenvuoroja olisi kaivattu enemmän, samoin kansainvälistä vertailua.
Nessa Winston Dublinin University Collegesta on julkaissut tuoreessa European Planning Studies –lehdessä laajan eurooppalaista kestävää asumista ja kestäviä kaupunkiympäristöjä käsittelevän tutkimuksensa tulokset. Winston määrittelee kestävän asumisen taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäväksi. Hänellä on yhteensä yhdeksän kriteeriä, jotka ovat mixed-use ja liikenneyhteydet, asukastiheys, asumisen laatu, asuinympäristön laatu, asumiskustannukset, lähiruoan tuotanto, kasvihuonekaasupäästöt/henkilö sekä uusiutuvien energialähteiden osuus sähköntuotannossa. Aineisto perustuu tilastoihin ja kussakin maassa suoritettuun vähintään tuhannen ihmisen kasvokkaiseen haastatteluun.
Kaikki kriteerit huomioiden kestävän asumisen johtavat maat Euroopassa ovat Itävalta, Tanska, Ruotsi ja Suomi. Tarkastellaanpa hieman tarkemmin Suomen tilannetta eri kriteerien suhteen. Mixed-use eli sekoittunut käyttö tarkoittaa tässä tutkimuksessa kävelyetäisyydellä olevia palveluita ja helposti saavutettavaa joukkoliikennettä. Tällä mittarilla olemme 20 maan joukossa häntäpäässä, samoin kuin joukkoliikenteen kulkutapaosuudella (15% kaikista matkakilometreistä). Asumisen laadun suhteen (asumisväljyys, homeongelmat, mukavuudet yms.) sijoitumme kahdeksanneksi erojen ollessa erittäin pieniä. Asuinympäristön laadun osalta (meteli, saasteet, siisteys, turvallisuus ym.) olemme ykkösiä!
Asumiskustannuksia tutkimuksessa tarkasteltiin subjektiivisesti kysymällä kuinka suuren taloudellisen taakan asumiskustannukset aiheuttavat. Tanskassa, Suomessa, Briteissä ja Irlannissa taakkaa ei pidetty suurena. Lähiruoan tuotannossa olemme keskitasoa – 10% viljelee kasveja tai pitää kotielämiä. Kurottavaa jää parhaaseen eli Tsekkeihin, jossa 40% asukkaista kasvattaa lähiruokaa!
Kasvihuonekaasupäästöt henkeä kohden ovat Suomessa suuret, tosin on huomattava, että asumisen ohella ne liittyvät yhdyskuntarakenteeseen ja teollisuuden määrään. Tämän kriteerin osalta käytettävissä on vain kansallinen luku. Häntäpään sijoitus joukkoliikenteen ja sekoittuneiden ympäristöjen osalta tekee asian myös ymmärrettäväksi. Uusiutuvien energialähteiden hyödyntämisessä sähkön tuotannossa olemme parhaassa kolmanneksessa.
Kokonaisuudessaan Suomi sijoittuu kestävässä asumisessa Euroopan kärkeen, joten siinä mielessä kansallista itseruoskintaa voisi hieman keventää. Joskin kehitettävää on paljon. Se liittyy erityisesti sekoittuneisiin kaupunkiympäristöihin, parempaan ja vetovoimaisempaan joukkoliikenteeseen sekä energiatehokkuuteen, jonka osalta tarkastelun näkökulman tulisikin siirtyä yksittäisistä kiinteistöistä kaupunkiympäristöihin.