Huomispäivän kaupunkilainen ei mökkeile eikä shoppaile marketissa

Kaupunkisuunnittelu ja kaupunkien kehittäminen on pitkäjänteistä puuhaa ja ratkaisut vaikuttavat kymmeniä ellei satoja vuosia. Käytännön työhön osallistuvat henkilöt ovat jo ammatilliset tai poliittiset kannuksensa hankkineet, eikä aikuistuvien nuorten ääni juurikaan kuulu. Perheeseeni kuuluu kolme 14-18 –vuotiasta nuorta. Heidän ja heidän kavereidensa elämää seuranneena esitän sen pohjalta muutamia havaintoja.
Tapahtumat ja festarit ovat hyviä, kunhan ei tarvitse kömpiä saviliejussa ja nukkua teltassa eli yöksi kotiin tai kaverille tavanomaisten mukavuuksien äärelle. Pari viikkoa sitten Helsingin Messukeskuksessa järjestetty Summer Sound oli hyvä, kunnon tietoliikenneyhteyksien vuoksi videostreamauskin toimi hienosti. Tavallinen kesämökki, jossa ei ole kaikkia mukavuuksia, ei oikein innosta. Mökkibileet voivat tulla kysymykseen vain täysin varustellussa vapaa-ajan asunnossa järven rannalla, mikäli se sijaitsee riittävän lähellä kaupunkia. Mitä tekisitte, jos saisitte mökin perinnöksi? Myytäisiin heti pois, toteaa teinikuoro yksimielisenä. Eli kaupunkitapahtumia ja –kulttuuria lisää.
Verkkokaupan käyttö on nuorisolle luontevaa, koska sieltä löytää helposti omaan makuunsa sopivia vaatteita. Keskustan kaupoissa silti hengaillaan mielellään, monipuolisen kaupallisen tarjonnan ohella kahviloita ja istumispaikkojakin pitäisi olla. Ketään perheensisäisen kvaliryhmän jäsentä ei kiinnostanut ajatus automatkan päässä olevasta hypermarket-kauppakeskuksesta. Tässä haastetta kauppakeskusten omistajille, tälle joukolle ei kannata peltomarketteja rakentaa.
A-Studion asuntojen hintaa pääkaupunkiseudulla käsitellyt juttu 30.7. jumiutui uusien ehdotusten puutteessa oikeastaan pysäköintinormiin oikeaan mitoitukseen. Mutta miten on oman auton kanssa? Jos asuu keskustassa, omaa autoa ei oikeastaan tarvitse, paitsi jos joskus on lapsia ja he harrastavat.
Sopivia asuinpaikkoja olisivat nuorison mielestä Tampereen ja Helsingin kantakaupungit, myös omakotitalo Kissanmaalla (tietämättömille: 4 km Tampereen keskustorille) voisi tulla kysymykseen. Omakotitalo Lempäälässä? Siis mikä on Lempäälä? Yksi voisi harkita Jyväskylää, mutta mieluummin voisi jonkin aikaa asua tai opiskella ulkomailla. Tai jäädä ulkomaille.
Harrastukset ovat tärkeitä: urheilu, elokuvat, musiikki, ”fäijööni” ja kavereiden kanssa touhuaminen. Matkustelun toivekohteina näyttäisivät olevan yhä enemmän kaupungit, ei niinkään passiivinen aurinkorannalla makaaminen. Mieluummin mennään vaikkapa Lontooseen tai Berliiniin.
Tämän päivän kaupunkisuunnittelun isot ratkaisut tehdään juuri tälle kohderyhmälle, joten näitä hiljaisia signaaleja kannattaisi seurata tarkoin. Meillä keski-ikäisillä on taipumus helposti ajatella, että seuraavat sukupolvet haluavat tehdä aikuisina samankaltaisia asioita kuin mekin, mutta tässä olemme väärässä. Ei ole mitään syytä uskoa, että ikänsä urbaania elämää viettänyt huomispäivän kolmekymppinen yhtäkkiä haluaisi vaihtaa hotjoogan mökkipihan haravointiin tai kaupunkikeskustan ravintolatarjonnan hypermarketin etumyymälän pikaruokaravintolaan. Käynnissä on iso henkinen urbanisoitumisprosessi, ja tähän pitäisi kaupunkisuunnittelun vastata. Kysymys ei siis ole siitä millä postinumeroalueella ihmiset asuvat, vaan kokonaisvaltaisesta elämäntavan muutoksesta.

2 kommenttia artikkeliin ”Huomispäivän kaupunkilainen ei mökkeile eikä shoppaile marketissa

  1. Juha, olen hiukan eri mieltä kanssasi, paitsi siinä, että nuoriso kyllä jo tuossa iässä tietää mitä haluaa ja suomalaisen tutkijan Markus Jokelan tutkimuksen tukee tätäkin ajatusta. Hänen mukaansa niiden ÄO kasvaa, jotka muuttavat maaseudulta tai kylistä kaupungeihin eli tama on ollut luonnollinen ja hyvä suuntaus. Lisäksi ne jotka muuttavat kaupungeista ulkomaille myös heidän ÄÖ kasvaa, koska he uudessa ympäristössä imevät vaikutteita ja perspektiiviä asioihin toisinkuin maaseudulle tai kotosuomen kaupungeihin jäävät. Tämän jälkeen ÄO kehitys tutkimuksen mukaan ei kasva enää, jollei henkilö muuta takaisin maalle, koska tällöin hän voi tuoda kaiken sen tietämyksensä ja perspektiivinsä mukanaan kotimaahansa kehittäen maata edelleen uusilla ideoilla toisinkuin ne jotka ovat jääneet kotimaahan.

    Sitten vertaan itseeni, 90-luvun alussa 2nd avenue:ta upper eastsidella kutsuttiin sinkkujen avenue:ksi. 2000-luvulle tultaessa sinkku avenue oli hävinnyt, koska suurin osa oli löytänyt parin. Ne jäivät jotka eivät löytäneet tai ne jotka eivät halunneet lapsia kaikki muut muuttivat suurkaupungista takaisin joko omakoti lähiöihin tai vielä pidemmälle pikku paikkakunnille kasvattamaan lapsensa. Nämä pienyhteisöt ovat maassa kuten Yhdysvallat usein hyvin sosiaalisesti akviisia naapureiden kesken ja siellä kasvaa monien mielestä arvoiltaa hyviä ja kunnollisia lapsia toisinkuin jos olisit joutunut jäämään kaupunkiin kasvattamaan lapsesi, yleensä ainoastaan alempi sosiaaliluokka jää ja seuraukset näkyvät. En olisi voinut itse kuvitellakaan kasvattavani lapsiani suurkaupungissa kuten New York tai edes Helsinki.

    Tässä on mielestäni Suomen mahdollisuus; Suomi on vielä onneksi varsin harvaan asuttu maa, seillä on puhdas luonto ja hyvät koulut, se on maa missä varmasti monet haluaisivat kasvattaa perheensä ainakin pikkulapsesta nuoreksi aikuiseksi asti, jonka jälkeen nuoret alkavat jo haaveilemaan kaupunkiin opiskelemaan lähdöstä ja ulkomaille muutosta töihin jne. Mutta minusta Suomen pitäisi yrittää pitää heistä kiinni ja siinä vaiheessa kun on aika perustaa perhe tai muuttaa rauhallisimmille kotikulmille luonnonrauhaan asumaan edullisesti ja ecologisesti kestävästi, huolehtien vanhuksista sekä erityisesti perustamaan yrityksiä, siellä olisi tarjolla yhteisöllisiä ja kylämäisiä asuinyhteisöjä järvien rannoilla. kuten esim. Woodstock New Yorkin osavaltiossa, missä kansainväliset osaavat paluumuuttajat sekä suomalaiset osaajat voisivat kohdata, innovoida ja kehittää yrittäjyyttä ja yhteistyötä luontaisesti eikä kaupunkien ylihinnoiteltuihin kolhooseihin suljettuina yhteiskunnan hyysättynä ilman työpaikkaa tai mahdollisuutta edes yrittää yksin oudossa ympäristössä kuten nyt paluumuuttajille Suomessa tahahtuu. Myös kaupungilaisilla pitää olla mahdollisuus muuttaa takaisin kotikulmilleen eikä palvelut lopettamalla pakkoasuttaa heitä työttöminä ja hyysättyinä kaupungeissa.kun maaseudulla olisi marjat metsissä ruoka pienpalstoilla sekä omatoimisuus tuottaa yhdessä palveluita kyläyhteisön ja itsensä hyväksi ilman jokapaikkaan ulottuvaa säätelevää ja hallitsevaa virkahallintoa. Tämä on tulevaisuus, nykyinen ylisuuri virkahallinto ja heidän julkiset infra ja hyysäyspalvelut ajavat Suomen talouden kuralle.

  2. Manhattaniin verrattuna lähes suomalaiset kaupungit vaikuttavat rauhallisilta ja luonnonläheisiltä eli tuollaisia kuvaamiasi hyviä kasvuympäristöjä on kyllä paljon tarjolla, hyvänä esimerkkinä vaikkapa Tampereen Kaukajärvi. Sinänsä kaikilla on vapaus muuttaa haluamaansa paikkaan ja silloin tällöin uskotellaankin, että ihmiset haluaisivat muuttaa takaisin kotikulmilleen, mutta käytännössä näin ei kuitenkaan käy. Syrjäisemmisssä paikoissa palveluja joudutaan lopettamaan siitä yksinkertaisesta syystä, että ei ole käyttäjiä tai että kunnilla ei tulojen (veronmaksajien) puutteessa ole varaa ylläpitää niitä. Suomen talouden huonoon tilaan on varmaankin monta syytä, mutta samaan hengenvetoon on todettava, että kyllä täällä asiat ovat kohtuullisen hyvin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s