Väitin Aamulehden Sunnuntaivierailija-kirjoituksessani 10.8., että yksityisautoilu romahtaa seuraavan viidentoista vuoden aikana. Näin kovaa väitettä on paikallaan perustella hieman tarkemmin. Yksityisautoilu on ollut meillä suosittua monestakin syystä, mutta erityisesti pitkät etäisyydet ja harva asutus ovat pakottaneet oman auton käyttöön. Kaupunkisuunnittelussa autoilukaupunki on ollut hallitseva lähestymistapa joukkoliikenne- tai kävelykaupungin sijaan.
Joukkoliikenteen kulkutapaosuus kaikista matkoista onkin pudonnut viidessäkymmenessä vuodessa noin 60 prosentista nykyiseen 15 prosenttiin, mikä on Euroopan alhaisinta tasoa. Joukkoliikenteen uudistumista on hidastanut kilpailun puute kauttaaltaan: kaupungeilla on ollut omat liikennelaitoksensa, joiden kehittäminen on perustunut poliittiseen ohjaukseen; kaukoliikenteessä bussireitit on jaettu yhtiöiden kesken ja junamatkustus on suosituilla väleillä, esimerkiksi Tampere-Helsinki, sikamaisen kallista ja hyvät reitit subventoivat huonompia. Uutta suuntaa näyttävät onneksi halpabussiyhtiöt, jotka ovat tuomassa markkinoille uudenlaisia edullisia malleja. Onnibus.comin Lauri Helke totesikin 8.8. Suomen Kuvalehdessä, että ”yksityisautoilu on meille se iso lohilammikko, josta voi kalastaa dynamiitilla”.
Kaupungistuminen jatkuu, ja mikäli seuraamme Ruotsin kehitystä vuoteen 2030 mennessä 500 000 asukasta muuttaa kaupunkeihin maaseutumaisilta alueilta. Samanaikaisesti kaupunkirakenteita ollaan tiivistämässä, mikä luo paremmat edellytykset toimivalle joukkoliikenteelle. Tiivistyvissä kaupungeissa pysäköintiratkaisut ovat yhä useammin rakenteellisia, siis luolia tai kansia. Helsingissä teknisesti vaativilla paikoilla pysäköintihalliosake voi maksaa lähes 50 000 €. Ja kun – aivan oikein – pysäköintipaikat myydään asunnoista erillisinä, eikä pysäköinnin kustannuksia valuteta asuntojen hintoihin, päästään tältäkin osin läpinäkyvyyteen. Ja ymmärretään kuluttajina autoilun todellisia kustannuksia paremmin.
Samanaikaisesti monissa kaupungeissa on ryhdytty toden teolla panostamaan joukkoliikenteen kehittämiseen: Tampere ja Turku valmistelevat ratikkaa, Espoon Länsimetroa jatketaan ja Helsingin erinomaista järjestelmään ollaan täydentämässä Pisara-radalla ja poikittaisyhteyksillä. Helsingissä kolmannes 18-vuotiaista suorittaa ajokortin, Ruotsissa koko maan tasolla luku on 25% ja Tukholmassa vielä alhaisempi. Toimiva joukkoliikenne tekee selvästi autosta vähemmän houkuttelevan, eikä se ole enää nuorten ihmisten vapauden symboli.
Asenteet muuttuvat muutenkin. Jakamistalous tekee tuloaan, josta yhtenä esimerkkinä on CityCarClub ja muut sen kaltaiset palvelut. Digitaalisuus tulee myös autoihin, eikä robottiautoja tarvitse odottaa kymmeniä vuosia. Kun taksissa ei ole kuljettajaa, hinta halpenee. Liikkumisen vaivattomuutta ja edullisuutta tukee myös uusi Uber-palvelu, jota taksiautoilijat luonnollisesti vastustavat pontevasti.
Seuratkaapa nuorempaa ja miksei vähän vanhempaakin väkeä joukkoliikenteessä tai henkilöauton kyydissä. Korvilla kuulokkeet ja kädessä älypuhelin tai tabletti; verkossa ollaan koko ajan. Jos pidemmällä matkalla samaa voi tehdä ilmastoidussa bussissa tai junassa ilmaisen wi-fin avulla, miksi ajaa itse tuntikaupalla. Ja tuntikaupalla ajetaan myös kesämökeille, minä muiden mukana, mutta nykyisen kaltainen mökkeily, jossa ei olla täydellisesti varastellussa talossa järven rannalla suhteellisen lähellä kaupunkia, on katoavaa kansanperinnettä. Mökkeily on kuitenkin monelle tärkeä syy pitää omaa autoa.
Yksityisautoilua kaupungeissa ylläpitää lasten harrastuskuljetukset, mutta kun päästään vähitellen sekoittuneisiin (mixed-use) kaupunkirakenteisiin, tämäkin tarve vähenee. Harvaan asutuilla alueilla tarve ei muutu, pikemminkin kasvaa kuihtuvan joukkoliikenteen vuoksi, mutta väestön vähenemisen vuoksi kokonaiskäyttö laskee. Maaseudulla ratkaisuja pitäisi etsiä julkisesti tuettujen kuljetus yhdistelystä ja tarpeeseen sopivasta kalustosta.
Hätäinen lukija on voinut jo ihmetellä missä ovat sähköautot. Sähköautot ratkaisevat polttoaineongelman päästömielessä ja siksi polttomoottoriautojen korvaamista niillä kannattaa suosia kaikin tavoin. Kun vielä latausjärjestelmä kehittyy ja päästään matkan aikana (esim. liikennevaloissa) tapahtuvaan langattomaan lataukseen, käyttö on entistä sujuvampaa. Ne eivät kuitenkaan ole edullisempia, ne eivät vähennä ruuhkia ja ne vaativat yhtä paljon pysäköintitilaa eli ne ratkaisevat vain lähinnä päästöongelman, mikä on paljon sekin.
Hiipuva yksityisautoilu?
12 kommenttia artikkeliin ”Hiipuva yksityisautoilu?”
Vastaa
Nokkela Kaupunki 
Olen, Juha, kanssasi aivan samaa mieltä vain kepu ja vanhat hörjöt puhuu enää maaseudun autioitumisesta, joka on ollut tosiasia jo vuosikymmeniä.
Parasta autoilun ’romahtamiselle’ olisi ilmainen kaupunkien sisäinen joukkoliikenne. Ja siihen lisäpanostus. Murtaiskohan minkään kaupungin taloutta? Ei jos tehdään fiksusti.
Hyvä ja asiallinen kirjoitus, pääosin oikeansuuntaisia havaintoja. Nykymuotoinen autoilu tulee vähenemään, ja jos näin käy, se on hyvästä sekä ihmisten, ympäristön, talouden että kaupunkimiljöön kannalta.
Edelliselle kommentaattorille sanoisin, että joukkoliikenteen ongelma ei ole hinta, koska se on jo nyt halvempaa kuin autoilu. Ilmaisuus kuitenkin veisi joukkoliikenteeltä huomattavan osan sen resursseista (esim. Tampereen subventio on n. 1/4, joten joukkoliikenne maksaa itsestään n. 3/4, mikä on paljon), mikä väkisinkin heikentäisi palvelutasoa ja heikentäisi joukkoliikenteen houkuttavuutta. Palvelutaso on avainkysymys, ei hinta.
Tampereen ja Turun ratikat ovat aivan oikein järkihankkeita, ja Helsingin seudulla Raidejokeri olisi kaikkein järkevintä rahankäyttöä. Länsimetron ja Pisaran kaltaiset hankkeet valitettavasti ovat kylläkin järjettömän raskaita ja kalliita saavutettaviin hyötyihin nähden. On niistäkin toki hyötyä, mutta jos sama raha käytettäisiin järkevästi niin sillä nostettaisiin edullisia ratkaisuja (esim. raitioteitä) toteuttamalla Helsingin joukkoliikenne maailmanluokkaan.
Se miksi bussiliikenne on nyt myötätuulessa johtuu yksinomaan kilpailun vähittäisestä vapautumisesta ja Onnibussista. Junaliikenne on törkeän kallista, koska VR:llä on monopoli. Ja kuten tiedetään, monopolit ovat omiaan johtamaan alitarjontaan ja ylihinnoitteluun, sekä ylisuuriin monopolikatteisiin. VR:n monopoli pitäisi purkaa pikimmiten eikä nykymalliin hidastellen. VR:n vasta jonkin aikaa sitten pidennettiin hämärissä oloissa ministeriön ja VR:n välisellä kabinettisopimuksella peräti vuoteen 2024, mikä on EU-oloissa ja EU:n liikennepoliittiset linjauksen huomioiden hämmästyttävän idioottimainen teko.
Oivallisia analyysejä. Näitä on miukava lukea. Keskeisissä teemoissa olen samaa mieltä Juha. T Martti
Juha osuu pääosin oikeaan. Autojen omistamisesta liikkumisen palveluihin, jotka eivät kyllä toteudu luottamalla pelkästään julkiseen sektoriin tai yksityiseen, vaan yhteistyössä.
Mutta minne unohdit robottiliikenteen, Juha? Tahattomasti vai tarkoituksellisesti?
Meillä Tuusulassa yritämme olla tässä mukana, kun raideliikenne Jokelaa lukuunottamatta ei meitä tavoita, lentorataa saamme odottaa vuoteen 2040 ja joukkoliikenteen satsaukset perinteisin keinoin tulevat yhä kalliimmaksi.
http://yle.fi/uutiset/tuusulasta_robottiautojen_testikentta/7291088
Samaa mieltä. Vaatii ajattelun muutosta asumisen ja työn kanssa käsikädessä. Olen ollut ilman autoa muutaman vuoden. Luulin, etten ikinä selviä, koska työ vie ympäriinsä; väärin.
Matkustan laadukkasti julkisilla kulkuneuvoilla, tosin opiskelijakortilla, mutta silti. Valintoja teen matkustustavan mukaan…enkä ole joutunut tinkimään mistään. Otan aikaa siihen mihin tarvitaan ja valitsen asuntoni yhteyksien mukaan. Tapaan kivoja ihmisiä matkustaessani ja elämästäni on poistunut kamala määrä turhaa roinaa.
Hienoa, että Juha ravistelet luutuneita ajattelutapoja.
Kiitos kommenenteista. Pisaradan hyötyjä en osaa arvioida, Jani tuntee sen paremmin, mutta joka tapauksessa se on esimerkki pyrkimyksestä kehittää joukkoliikennettä. Jussi, kyllä robottiautot olivat tekstissä mukana ja pidän niitä erittäin kiinnostavina, erityisesti taksikäytössä. Janin kanssa olen samaa mieltä VR:n monopolista. Poliittisesti on käynyt kyllä niin kuin Heikki toteaa eli että pääsääntöisesti puolueet eivät enää puhu koko maan pitämisestä asuttuna. Ja vaikeaahan se olisikin, kun ihmiset tuppaavat itsekin tekemään valintoja.
Hei!
Maaseudun autoilua ja päästöjä voisi vähentää biokaasuautoilla. Aiankin Keski-Suomessa on jo pari yksityistä tankkausasemaa ja biokaasuauto on todellinen vaihtoehto tavalliselle autolle. Ja päästöttömämpi. 🙂
Mutta hyvä kirjoitus, pistetään jakoon.
Petri
Juha,
minä olen jo luopunut autosta ja käytän mainitsemiesi välineiden lisäksi KutsuPlus palvelua, joka on erinomainen palvelu.
T. Osmo
Biokaasu on hyvä, sähkön ongelmana on sen tuotantotapa eli varsinkin hiilellä tuotettu ei paljon auto. Osmo, KutsuPlus-palvelua olen kuullut kehuttavan, täytyy kokeilla. Sinä olet eturintamassa:)
Sähköautot eivät ratkaise päästöongelmaa kuin paikallisella tasolla. Jollakin niiden tai robottiautojenkin energia on tuotettava. Tämä unohtuu usein kun sähköautoille luvataan ruusuista tulevaisuutta.
Öljy sisältää valtavasti energiaa ja se on ollut helposti saatavilla. Tämä tosin muuttuu tulevaisuudessa ja silloin ne liikennemuodot, jotka vaativat vähän energiaa tulevat nostamaan merkitystään: pyöräily, kävely ja raideliikenne erityisesti. Fiksuissa kaupungeissa näihin jo panostetaan. Helsingillä on hieno suunnitelma pyöräverkon kehittämiseksi.
Joku kommentoi aiemmin, että julkinen liikenne olisi jo nyt autoilua edullisempaa. Tämä ei pidä ainakaan omalla kohdallani paikkaansa. Useinmiten matkustan Vantaalta Helsingin puolelle ja takaisin, toisinaan pistäydyn Keravan puolella. Olen laskeskellut, että minulle on edullisempaa ajaa nämä matkat autolla (uudehko, vähänkuluttava, halpa pikkuauto) jopa siinä tilanteessa että joutuisin jokusen euron laittamaan parkkimaksuihin. Kun harrastusteni puolesta tarvitsen auton joka tapauksessa, niin julkisen liikenteen kausikortin hankkiminen houkuttelee vielä vähemmän.
Toivoisin kuitenkin, että liikennemuotoja voisi helpommin yhdistellä. En minäkään nauti Helsingin ruuhkissa seisomisesta. Mieluiten ajelisin kotiseudultani vaikkapa junan yhteydessä olevaan edulliseen liityntäpysäköintipaikkaan ja jatkaisin tästä julkisilla perille. Lisäksi julkisen liikenteen hinnoittelussa pitäisi olla joku tolkku, jotta se olisi houkutteleva vaihtoehto.
Uskon että liityntäpysäköinnin lisäämisellä ja hinnoittelun kohtuullistamisella yksityisautoilua saataisiin vähennettyä keskuksissa jo lyhyellä aikajänteellä huomattavasti.