Keskiviikkona 16.7. Porin SuomiAreenassa keskusteltiin asumisen hinnasta Rakennusteollisuuden ”Oma koti kullan kallis?” –tilaisuudessa. Minulla oli ilo olla lauteilla yhdessä asuntoministeri Pia Viitasen, Designtalon toimitusjohtajan Saku Sipolan, Vasemmistonuorten puheenjohtajan Li Andersonin sekä Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtajan Ari Paunan kanssa. Innostava keskustelu osaavassa seurassa.
Suomessa asuminen ei ole erityisen kallista suhteessa eurooppalaiseen tasoon, ja viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan asuntojen hinnan suhde ansiotasoon on pysynyt vakiona. Yhteiskuntien kehittyessä elämän perusedellytysten suhteellinen osuus kulumenoista laskee, mutta asumisen osalta Suomessa ei ole käynyt näin. Omasta kokemuksestakin tiedämme, että halpaa asuminen ei ole. Vasemmistonuorten kampanjasloganin mukaan oma koti on useimmiten liian kallis.
Ministeri Viitanen toivoi heti aluksi, että sama ryhmä ei olisi kymmenen vuoden päästä samassa paikassa pohtimassa samaa ongelmaa eli ratkaisuehdotuksia kaivataan. Yleinen käsitys tilaisuudessa ja laajemminkin näyttäisi olevan se, että erityisesti pääkaupunkiseudulla hintojen korkeutta selittävät liian alhaiset tuotantomäärät, mikä pitkälti johtuu tonttipulasta. Sen taustalla taas on jo hidas ja monipolvinen kaavoitus, jossa on myösmonipuoliset valitusmahdollisuudet.. Konkreettinen parannusehdotukseni muotoiltiin jo vuonna 2011 Sitran, ministeriöiden ynnä muiden Liikennerevoluutiossa: siirrytään kaavoitusjärjestelmään, jossa yleiskaavat valmistellaan työssäkäyntialueella ja nykyistä väljemmät asemakaavat kunnissa. Maakuntakaavoista luovutaan kokonaan.
Erilaisten valtakunnallisten rakennusmääräysten ja normien määrä kasvaa jatkuvasti, vaikka normitalkoita on mainostettukin. Päälle tulee vielä erilaisia kuntakohtaisia määräyksiä. Kiistatta suuri osa näistä parantaa asumisen laatua, mutta ne myös nostavat hintoja. Nyt paljon puhutut normitalkoot olisi oikeasti käynnistettävä. Konkreettinen ehdotus energiatehokkuuden osalta: siirrytään kiinteistökohtaisesta jumppaamisesta optimoimaan aluetason energiatehokkuutta pohtimalla arjen sujuvuutta; asumisen, palveluiden ja työpaikkojen sijoittelua; joukkoliikennettä sekä energian lähituotantoa kokonaisuutena.
Olen blogissani aikaisemminkin ehdottanut asuntojen laatuluokituksen käyttöönottoa. Aivan kuten hotelleilla on enemmän tai vähemmän tähtiä, asunnoilla voisi olla samanlainen 3-4 –tasoinen luokitus. Muuttuvia tekijöitä voisivat olla esimerkiksi pintamateriaalit, kiintokalusteet, pysäköinti (määrä; pinta/rakenteellinen), äänieritys, etäisyys joukkoliikenteestä, yhteistilojen sijoittelu jne. Asunto olisi sekä ostaessa että myytäessä tunnistettavasti kolmen tähden tasoinen. Tällä hetkellähän asunnon hinta laskee lähinnä pienetämällä neliötä ta muuttamalla postinumeroaluetta. Luokittelun avulla saataisiin samallekin alueelle monentasoisia asuntoja eli asukkaalla olisi enemmän mahdollisuuksia valita itselleen sopivin asumisratkaisu. Useissa suurissa kaupungeissa kuten Tampereella, Oulussa ja Turussa olisi järkevää tiivistää ja täydennysrakentaa lähiöitä. Näin voitaisiin turvata nykyisten palveluiden säilyminen ja uusien asukkaiden myötä saada uusiakin palveluita. Esimerkiksi Tampereen Tesomalla nykyinen hintataso on niin alhainen, että kaikki nykyiset määräykset täyttäviä asuntoja on mahdoton rakentaa missään järkevässä liiketoimintamielessä. Mutta nykyisiä vaatimuksia kevyempiä yhden tähden asuntoja sinne voisi ehkä rakentaa.Luokittelu ei tarkoita missään tapauksessa luokatonta laatua. Päinvastoin,yhden tähden uudet asunnotkin olisivat teknisesti paljon parempia kuin 60-70 –luvuilla rakennetut asunnot.
Asuntokysymys on hyvä esimerkki pirullisesta tai systeemisestä ongelmasta (wicked problem). Yhtä helppoa ratkaisua ei ole, ja edistys toisaalla lyö korville toisaalla. Syyllisten etsiminen ei ole kovin hedelmällistä, sen sijaan tarvitsemme konkreettisia ratkaisuehdotuksia.
Kaupungistuminen jatkuu joka tapauksessa kiivaana vielä vuosikymmeniä ja ennusteiden mukaan noin puoli miljoonaa uutta ihmistä muuttaa kaupunkeihin vuoteen 2030 mennessä. Kasvukeskuksissa tarvitaan asuntoja monenlaisille ihmisille ja monenlaisiin elämäntilanteisiin sekä asumistarpeisiin.