Kaupungeista ja niiden kiinnostavuudesta keskusteltaessa esiin nousevat usein kulttuuritarjonta, ravintolat, arkkitehtuuri, klubit ja muut sen tyyppiset asiat, joiden myös ajatellaan kuvaavan niiden henkeä. Asukkaan näkökulmasta tärkeitä ovat jokapäiväisten palveluiden (kauppa, koulu, julkinen liikenne) saatavuus ja arjen sujuvuus. Me, jotka harrastamme liikuntaa ja käytämme erityisiä liikuntapalveluja, tutustumme myös liikuntapaikkojen pukuhuoneisiin. Niissä me olemme hikisinä ja alastomina. Miltä Helsinki näyttää ja tuntuu pukuhuoneidensa valossa?
Mäkelänrinteen uimahallissa näyttäytyy kansan koko kirjo. Meininki on tasa-arvoista, mutta jotenkin persoonatonta, eikä keskustelua tuntemattomien kanssa juurikaan synny, ellei nyt joku kysy saunassa voiko heittää lisää löylyä. Ero on selkeä Uimastadioniin, joka edustaa mielenkiintoisella tavalla perinteistä helsinkiläisyyttä. Vanhempi väki on saattanut käydä siellä vuosikymmeniä ja uusikin kävijä tuntee nopeasti sulautuvansa perinteeseen. Jopa aito stadin kundi Jussi Raittinen on näyttäytynyt Stadikalla. Hieno paikka, jossa on aina hyvä ja rento fiilis.
Hieman toisenlainen tunnelma on Savate Clubin pukuhuoneessa Kurvissa. Pienessä pukuhuoneessa tuoksahtaa äijämäinen hiki, treenistä käydään keskustelua ja välillä aiheen paremmin tuntevat muistelevat viime aikoina näkemiään otteluita. Lähtiessä sanotaan usein yleinen ”moi”. Treenin päälle on hyvä nauttia yksi olut naapurin Sivuraide-pubissa, jossa taas näkyy Kallion värikkyys. Kokonaisuus näyttää hieman ronskimman Helsingin.
Töölön Foreverillä pukuhuone tilava ja tyylikäskin. Selvästi koulutetun väen paikka. Tuttujen kanssa on tapana jutella ja onpa vuosien saatossa syntynyt muutamia ”salituttavuuksiakin”. Kokeneempi väki muistaa paikan Hesperian yökerhona, mutta itse en siellä koskaan käynyt. Kokemus edustaa selkeästi porvariston hillittyä charmia, johon sopii kotimatkalla hyvin koukkaus Fellow’siin laadukkaalle brittioluelle.
Pilates Helsingissä pukuhuone on pieni tila, jossa vain vaihdetaan vaatteet. Laitepilateksen pienryhmätreeneissä on kourallinen ihmisiä ja lajin luonteen mukaisesti ollaan keskittyneitä. Tunnelma on aina lievästi meditatiivinen ja odottava.
Treenaan silloin tällöin Tampereella kaupungin salilla Kaukajärven ”vaparilla”. Tasa-arvo Tampereella on pitkällä, joten miehillä ja naisilla on yhteinen pukuhuone. Yhteiskunnallinen keskustelukin on reipasta: tänään päiviteltiin paikallisen kansankiihottajan Seppo Lehdon saamaa ehdotonta vankeustuomiota, jonka hän sai muutaman ulkomaalaisia ja homoja herjaavan nettikirjoituksen perusteella. Samaan aikaan raiskaajat ja talousrikolliset selviävät pikku tuomioilla. Jouduin kundeja sen verran oikaisemaan, että kyllä Sepi on tehnyt huolellista jalkatyötä ainakin parikymmentä vuotta. Mikä parasta, salilla on aina varsinkin nuorempaa maahanmuuttajataustaista väkeä, vastaavaan värikirjoon en Helsingissä ole törmännyt.