“The Lure of the Undergroud” huutaa yksi julisteista London Transport Museumissa, jossa on avattu julistenäyttely metron 150-vuotisen historian kunniaksi (http://www.itsnicethat.com/articles/150-london-underground-posters). Metron vetovoima ei näytä kadonneen mihinkään, ainakin jos on uskominen ranskalaisia. Ranskan hallitus on nimittäin päättänyt rakentaa Pariisiin 200 kilometriä uutta metrorataa sekä 72 uutta metroasemaa vuoteen 2030 mennessä. Nykyisin metroa käyttää 8,5, miljoonaa asukasta päivässä ja viimeisen kymmenen vuoden aikana Pariisin metron matkustajamäärä on kasvanut 21 %. Melkoista kasvua siis!

Entä meillä? Länsimetroa rakennetaan vihdoin Helsingistä Espooseen, mutta päätöksenteko vei kohtuuttomasti aikaa. Itäisestä laajennuksesta on kuitenkin käyty jo keskustelua. Metro ei ole kustannuksiltaan mahdollinen pääkaupunkiseudun ulkopuolella, mutta raideliikenne sinänsä on, lähinnä lähijunien ja katuraitioteiden muodossa.

Tampereella ”pikaratikkaa” on selvitelty jo toistakymmentä vuotta ja sitä vastustamalla ovat jotkut ehdokkaat käyneet useammatkin kunnallisvaalit, kohtuullisella menestyksellä. Uusi valtuusto saanee toivottavasti asiassa jotakin aikaan. Myös Turun suunnalla on tehty selvitystyötä raideliikenteestä. Turussa ratikoilla saattaa olla edessä renessanssi, kaupunkihan ehti niistä kertaalleen luopuakin vuonna 1972.

Joukkoliikenteen markkinaosuus suoritetuista matkoista on Suomessa laskenut 1960-luvun yli 50 %:sta nykyiseen selvästi alle 20 %:iin. Syynä on tietysti yksityisautoilun kasvu, mitä on tukenut yksityisautoiluun perustunut kaupunkisuunnittelu.

Lisäksi jostakin syystä miehet eivät suosi busseja. Sen sijaan raideliikenteellä on vetovoimaa, ainakin jos asiaa tarkastelee kokemusperäisesti Helsingin ratikoissa ja metrossa. Matkustajina on kaikenikäisiä ja kaikenlaisessa yhteiskunnallisessa asemassa olevia miehiä ja naisia. Sporaan mahtuvat samanaikaisesti sekä pultsarit että keskustan finanssitaloihin kiirehtivät pankkiirit. Vaikka Töölöstä pääsee Helsingin keskustaan erinomaisesti useammalla bussilla, kertaakaan en ole neljän vuoden aikana mahdollisuutta käyttänyt, ratikkaa taas käytän päivittäin.

Empiiriset havainnot bussiliikenteen sukupuolijakaumasta Tampereella vahvistavat tätä – matkustajina on etupäässä nuorisoa ja naisia. Miespuoliset autoilijat ovatkin keskittyneet marmattamaan keskustan uuden pysäköintihallin kalliita maksuja ja uhkaavat mennä marketteihin, koska sinne saa pysäköidä ilmaiseksi.

Raideliikenne houkuttaa ja viettelee, jopa keski-ikäisen miehen pois auton ratista. Niinpä Suomenkin kaupunkikeskustojen kannattaisi panna vauhtia raidehankkeisiin – sekä maan päällä että alla.