Arkkitehtiopiskelija Olli Enne esitti HS:ssa (10.2) mielenkiintoisen ajatuksen todella pienten omakotitalojen rakentamisesta kaupunkialueille. Omakotiasuminen on eri tutkimuksissa jatkuvasti suomalaisten toiveissa, mutta pientalokaavoitusta on pääosin suosittu suurten kaupunkien kehyskunnissa. Pieniä pientaloja voitaisiin sen sijaan toteuttaa kaupunkimaisessa ympäristössä, jossa ei tarvitsisi turvautua yksityisautoiluun ja jossa palvelut olisivat lähellä. Pienomakotitalo olisi hinnaltaan usean saavutettavissa, myös vasta työuraansa aloittelevien.

Viime vuosina on paljon puhuttu yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä, mutta pientaloalueilla sitä ei ole juurikaan nähty. Suurten tonttien lohkominen ja pienten talojen rakentaminen tukisivat tätä tavoitetta. Suurten tonttien omistajille porkkanana lohkomisesta voisi tarjota vaikka 50 %:lla alennettua kiinteistöveroa 10 vuoden ajaksi. Uuden asukkaan tuomat taloudelliset hyödyt korvaavat tämän. Vaihtoehtona korotettu kiinteistövero rakentamattomalle tontille.

Talotehtaille tässä olisi tuotekehityksen paikka. Yksinkertainen, nopeasti koottava ja edullinen paketti tulisi tarpeeseen. En usko, että ihmiset näitä itse kovinkaan paljon rakentelisivat. Energiatehokkuutta pitää pohtia myös. Lähtökohtana voisi olla passiivitalotaso, hyvää mallia saa vaikka Sitran ja kumppaneiden viime kesän asuntomessujen Lantti-talosta. Pienen talon pienelle tontille pitäisi mahtua hieman tilaa kaupunkiviljelyksille, näin saadaan lähiruokaa pöytään. Itse asiassa koko konsepti muistuttaa siirtolapuutarhamökkiä; ja kuten tiedetään, niistä on suuri kysyntä.

Oli idea menestyksellinen tai ei, Olli Enne onnistui tuomaan uuden näkökulman suurten kaupunkien asumiskeskusteluun. Olen tällä palstalla aikaisemminkin moittinut kaupunkejamme monotonisiksi. Tarvitaan pieniä kaupunkiomakotitaloja, korkeaa ja tiivistä, townhouseja, vaihtelevia materiaaleja, vahvoja alueidentiteettejä ja erilaisuutta. Siitä syntyy kiinnostava kerroksellinen kaupunkikuva.