Suomessa on edelleen noin 495 000 kesämökkiä tai vapaa-ajan asuntoa, joskin määrä on ollut hienoisessa laskussa. Mökkibarometri 2025 -tutkimuksen mukaan 55 prosenttia mökkien omistajista on eläkeläisiä ja omistajat ovat kohtuullisen hyvätuloisia.

Vierumäki vai korpimökki?

Mökkeilyllä on meillä pitkät perinteet, mutta näyttää kuitenkin siltä, että nuoremmat sukupolvet eivät ole mökkeilystä yhtä innostuneita. Tai eivät ainakaan ole yhtä innostuneita omistamaan varsinkaan heikosti varustelua mökkiä etäällä kaupunkikeskuksista. Sen sijaan vapaa-ajan asunto Vierumäellä tai vaikkapa Himoksella voi olla aivan kiinnostava, varsinkin jos se sattuu tulemaan perintökuorman päällä.

Tarkoitukseni on kuitenkaan ole pohtia mökkeilyn tulevaisuutta sinänsä, vaan sen suhdetta yksityisautoiluun. Mökkeily perustuu valtaosin yksityisautoiluun jo siitä yksikertaisesta syystä, että mökit sijaitsevat usein paikoissa, joissa ei ole toimivaa joukkoliikennettä ja vaikka olisikin, tarvittava tavaramäärä kulkee helpommin autolla. Epäilen, että mökkeily on itse asiassa yksi tärkeä syy yksityisautoilun suosioon ja yleisyyteen.

Varsinkin suurimmissa kaupungeissa on tehty paljon töitä kestävien kulkumuotojen kehittämiseksi, esimerkkeinä vaikkapa Helsingin ja Espoon merkittävät metro- ja ratikkainvestoinnit tai Tampereen lähes veret seisauttava ratikka. Pyöräilyn olosuhteiden osalta tosin Carlos Lamuela Ortan tuore väitöskirja Waiting for the Cycling Renaissance haastoi investointien hyödyn ja parran pärinää onkin aiheesta riittänyt. Toivottavasti kehittämisen painopiste siirtyy vähitellen laadukkaiden kävely-ympäristöjen kehittämiseen.

Helsingissä autottomuus on jo yleistä ja myös vapaaehtoista, mutta koko valtakunnan tasolla ei ole olemassa selvää indikaatiota yksityisautoilun vähenemisestä. Ja yksi suuri syy siihen on juuri mökkeily. Vaikka työmatkat vielä hoituisivatkin julkisilla liikennevälineillä ja palveluitakin olisi kävelyetäisyydellä, mökkimatkaa varten auto tarvitaan. Olipa auton energialähde mikä hyvänsä.

Kansallisesti liikenne tuottaa meillä merkittävästi päästöjä, eikä päästöjen vähenemisen kehitys ole ollut toivotun nopeata. Siirtyminen sähköiseen liikenteeseen auttaa, mutta se on taloudellisesti haastavaa monelle kotitaloudelle. Ja vaikka uusissa autoissa sähköautojen on jo puolet, autokauppa on alamaissa ja muutokset autokannassa hitaita. Raskas liikenne on sitten vielä oma kysymyksensä.

Autoilu on yhä harvemmalle välttämättömyys

Mutta katsotaanpa 50 vuoden päähän. Kaavoittajat sanovat toisinaan suunnittelevansa kaupungin 100 vuoden päähän – tosin osaavat harvoin kertoa, miten silloin eletään – joten otetaan siis lyhyempi aikajänne ja visioidaan.

Kaupungistuminen etenee ja lähes kaikki asuvat 50 vuoden päästä enemmän tai vähemmän urbaaneilla alueilla. Suurilla kaupunkiseuduilla joukkoliikenne toimii hyvin ja väestömäärä sekä kohtuullinen tiiviys pitävät erilaiset palvelut saavutettavina. Välttämättömyyttä omistaa autoa ei ole.

Monet autoiluun liittyvät kustannukset kuten kalliit pysäköintiratkaisut kytketään tiukemmin käyttäjiin. Tiiveimmillä alueilla kuten Helsingin kantakaupungissa on otettu käyttöön ruuhkamaksut, koska sähköauto tai robottiauto vie saman katutilan kuin polttomoottoriautokin.

Joillekin auto on edelleen statussymboli ja tulevaisuudessakin hyvällä autolla ajaminen on nautinto niin kuin se on osalle nytkin.

Syrjäisten ja huonokuntoisten mökkien autioituminen kiihtyy

Entä miten käy mökkeilyn? Väki vanhenee ja monin paikoin perikunnille jää käsiin mökkejä etäällä kasvukeskuksista ja vaihtelevilla varustelutasoilla. Ilman aktiivista käyttöä ja ylläpitoa nuo rakennukset rapistuvat vauhdilla. Hapertuvat kiinteistöjen arvot ja vaikea myytävyys eivät innosta tekemään edes välttämättömiä korjausinvestointeja. Niinpä monen mökin kuolemanspiraali voi olla nopea sen jälkeen, kun mökistä huolehtinut isoisä siirtyy mökkeilemään oikokoipisten seurakuntaan.  

Vaatimattomatkin taidot kuten halkojen hakkuu tai saunan pesän sytyttäminen voivat olla ikänsä kaupungissa asuneille haasteellisia puhumattakaan virvelöidyn hauen perkauksesta. Palveluitakin on saatavissa vaihtelevasti, olemme huomanneet tämän jo noin 100 kilometrin päästä Helsingistä sijaitsevalla vapaa-ajan asunnollamme.  

Halu vaihtaa välillä maisemaa ja olla luonnon keskellä ei häviä mihinkään, mutta elämyksellistä on myös käydä erilaisissa paikoissa. Hiihtokeskuksista, urheiluopistoista ja retkeilykeskuksista muodistuu uusia ”mökkipaikkoja” ja tulevaisuudessa niihin pääsee julkisilla liikennevälineillä ja kaiken tarvittavan paikan päältä ostettua tai vuokrattua.

Vapaa-aika jatkaa palvelullistumistaan ja korpimökit jäävät vähälukuisten eräjormien harrastuksiksi. Samalla yksi poistuu yksi merkittävä syy auton omistukseen. Perinteisen mökkeilyn ja autonomistuksen väheneminen kulkevat käsi kädessä.