Suomen ympäristökeskus julkaisi tammikuun lopussa perusteellisen selvityksen maakuntien, kuntien ja kotitalouksien kulutusperusteisista päästöistä. Asukaskohtaisesti suurimmat kulutusperusteiset päästöt ovat Kainuussa. Uudellamaalla muuta maata intensiivisempi rakentaminen näkyy kuntien investointien korkeina päästöinä. Kotitalouksien päästöt ovat pienimmät Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla.

Pohjoisilla alueilla asumisen päästöt ovat keskimäärän muuta maata korkeammalla tasolla osittain ilmasto-olosuhteista johtuen, suuri vaikutus on myös kaukolämmön polttoainejakaumalla. Henkilöautoliikenteen päästöt ovat taas suurempia maaseutumaisissa ja taajaan asutuissa kunnissa verrattuna kaupunkeihin, joissa on toimiva joukkoliikenne. Kaupungeissa puolestaan lennetään enemmän ja käytetään enemmän ravintolapalveluita. Ja syödään kasvispainotteisimmin.

Päästövähennyksiin pyrittäessä on siis otettava huomioon paikalliset olosuhteet. Lisäksi on tunnistettava tuonnista johtuvat päästöt, jotka Syke on kulutuspohjaisessa analyysissään tuonut esiin. Raportin data on vuodelta 2015, jonka jälkeen on tapahtunut paljon myönteistä kehitystä.

Lopulta kotitalouksien päästöt eivät eroa dramaattisesti suuruusluokaltaan, vaikka päästöjen rakenne eroaakin. Helsingin ja Ilomantsin vertailukin voisi olla kiinnostavaa, mutta vielä kiinnostavampaa on verrata omenoita omenoihin eli Helsinkiä, Tamperetta ja Turkua. Koska kulutuksen yksityiskohtaista dataa on raportissa esitytetty rivikaupalla, nostan esiin vain muutamia oleellisia huomioita.

Asukaskohtaiset kokonaispäästöt ovat Helsingissä 8916 kgCO2e, Tampereella 8372 ja Turussa 9406. Asumisen ja energia osalta helsinkiläisen päästöt ovat 2260, tamperelaisen 2207 ja turkulaisen 2671. Tampereen Sähkölaitos ryhtyi jo yli 10 vuotta sitten aktiivisesti siirtymään kaukolämmössä uusiutuviin, kun taas Helen käytti vuonna 2015 vielä paljolti fossiilisia polttoaineita. Turun suurehkolle luvulle en osaa antaa selitystä.

Yksityisautoilun päästöt olivat asukasta kohden Helsingissä 1105, Tampereella 1256 ja Turussa 1422. Helsinki on yhdyskuntarakenteeltaan tiivein ja siellä on kattavin joukkoliikenne, mikä selittää eroja. Tampereen osalta tilanne on todennäköisesti parantunut vuodesta 2015 johtuen erittäin suositusta ratikasta. Turku taas selvästi tarvitsisi ratikan.

Mitä tulee hotellien, ravintoloiden ja kahviloiden käyttöön helsinkiläiset ovat kärjessä 529 kgCO2e:n päästöillä, turkulaiset kakkosena (453) ja tamperelaisetkin ovat oppineet kahvittelemaan ulkona (426). Lentoliikenteen päästöissä helsinkiläiset ovat omassa luokassaan (297) verrattuna tamperelaisiin (152) ja turkulaisiin (159). Suurin selittävä tekijä on, että vain helsinkiläisillä on merkittävästi kotimaan lentoja.

Väitetään, että turkulaiset pukeutuvat hyvin ja kieltämättä kulutuspohjaiset päästöt ovat Turussa korkeimmat vaatteiden ja jalkineiden osalta (287), tosin Helsinki häviää vain niukasti (285), sen sijaan Tampereella tunnetusti hölvätään vaatteisiin vähemmän (241).

Syke:n raportti on herättänyt keskustelua yhdyskuntarakenteen ja tiiviyden vaikutuksesta. Tiivis rakenne mahdollistaa toimivan joukkoliikenteen ja monipuolisen palveluvalikoiman kävely- ja pyöräilyetäisyydelle. Palveluita myös näytetään käytettävän, kun niitä on. Tiiviys tuottaa myös aluetaloudellisia tuottavuushyötyjä ja sitä myötä varallisuutta. Tiivis rakenne ei estä ihmisiä kuitenkaan lentämään vaikkapa lomalle ulkomaille tai kuluttamasta paljon vaatteita ja jalkineita. Asumisen ja energian osalta taas alueelliset energialaitokset ovat tärkeässä roolissa pyrkiessään parantamaan käytettävien polttoaineiden ja energialähteiden päästöttömyyttä.