Pitkäaikaiset ja keskeiset tamperelaiset kunnallispoliittiset vaikuttajat Seppo Rantanen ja Pauli Ruoholahti ovat julkaisseet hiljattain yhteiset politiikkavuosien muistelmansa nimeltään Pitkät pojat. Seppo toimi porvarillisen valtuustoryhmään puheenjohtajana vuosina 1997-2006 ja Pauli sosialidemokraattien valtuustoryhmän puheenjohtajana vuosina 1994-2008. Herrat tekivät tiivistä ja tuloksellista yhteistyötä johtaessaan aseveliakselia vuosikaudet. Pitkät pojat nimen parivaljakolle keksi Aamulehden mainio kunnallispolitiikan toimittaja Markku Leppänen. Pituutta ja vakuuttavuutta riittikin kummallakin. Erityisen paljon tuli puuhattua Sepon ja Paulin kanssa toimiessani kaupungin elinkeinojohtajana vuosina 1997-2001. Eikä minulla ole heistä kuin ainoastaan hyvää sanottavaa.

Mutta itse kirjaan. Vaikka se keskittyykin erityisesti heidän ryhmyrivuosiinsa, mukava on lukea myös heidän lapsuudestaan, nuoruudestaan ja työurastaan. Poliittisen toiminnan osalta monien yksittäisten päätösten ja hankkeiden ohella kiinnostavaa on itse päätöksen toimintamallin kuvaus, jossa keskeisenä tekijänä ja lenkkinä on myös kaupunginjohtaja Jarmo Rantanen. Merkittävistä asioista hän keskusteli ennakkoon pitkien poikien kanssa, jotka sitten kävivät asioita läpi omissa ryhmissään. Vaikka ryhmyreitä välillä syytettiin kovasta vallan käytöstä, molemmat korostavat kirjassa valtuustoryhmien merkitystä. Eikä ilman keskeisten ryhmien tukea asiat edenneetkään.

Kokoomuksen ja sosialidemokraattien aseveliakselia – jonka synty ajoittuu todellakin sodan jälkeiseen aikaan Erkki ”Napoleon” Lindforsin (sd) ja Lauri Santamäen (kok) viritellessä yhteistyötä – moitittiin siitä, että muut ryhmät suljettiin päätöksenteon ulkopuolella. Alkuvuosikymmeninä toki kommunistit pyrittiinkin pitämään syrjässä, mutta 1990-luvulla varsinkin Vasemmistoliitto oli jo vahvemmin mukana, Vihreät sitä vastoin vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Tosiasia kuitenkin on se, että pitkäjänteinen poliittinen yhteistyö toi kaupungin kehittämiseen vaalikaudet ylittävää ennustettavuutta ja kykyä strategisiin päätöksiin. Tämä yhteistyön kyky näkyy tänäkin päivänä Tampereen menestyksessä.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja toisinaan kirjoittajilla on erotellut osuutensa, mikä toimii oikein hyvin. Yksittäisiin asioihin ei mennä myöskään liian syvälle, vaan pysytään riittävän yleisellä tasolla ja pääkohdissa. Poliittisista muistelmista poiketen, myöskään henkilökohtaisuuksiin tai edes kriittisiin huomioihin henkilöistä ei mennä. Pikemmin kerrotaan myönteisesti tai ei ollenkaan, kiitosta ja tunnustusta saavat niin valtuustokollegat kuin monet virkamiehet. Sopivasti on mukana anekdootteja niin tiikerikakun leipojista, tervehdyskäynnistä sairaalaan kuin kirjan luovuttamisesta kuningatar Silvialle. Aina ratkaisu löytyi. Myös ikimuistoinen Paulin junailema retkemme yhdessä hänen, Sepon, Seppo Mäkisen ja Asko Koskisen Kuhmon yrittäjien vieraaksi saa ansaitsemansa huomion. Samoin oma lempilapseni eTampere.

Kirja ei kerro vain päätöksenteosta ja hankkeista, vaan myös kahden ihmisen käsittämättömästä sitoutumisesta ja ajankäytöstä tamperelaisten asioiden hoitamiseen. Mutta se kertoo myös kahden ihmisen yhteistyöstä, keskinäisestä kunnioituksesta ja luottamuksesta. Tarina sai Sepon osalta hieman harmillisen käänteen ensimmäisen pormestarin valinnasta vuonna 2006, kun osa kokoomuslaisista neuvotteli ohi ryhmyrin pienryhmien kanssa. Olin itse tuolloin Kokoomuksen Tampereen Aluejärjestön puheenjohtaja ja minusta kirjan kuvaus vastaa tapahtumia. Minuunkin otettiin yhteyttä vielä vaalipäivänä eräästä ryhmästä, mutta totesin, että Aluejärjestö ei neuvottele. Kuten kirjassa kerrotaan, anteeksi on pyydetty ja saatu.

Omalta osaltani voin vain vielä jälkikäteen kiittää Seppoa ja Paulia aivan loistavasta tuesta omalla virkakaudellani ja uskon, että kaikkien tuolloin virkamiesjohdossa työskennelleiden on tähän helppo yhtyä. Kaikille Tampereen kunnallispolitiikassa nykyisin vaikuttaville tai sinne pyrkiville kirjan lukeminen on enemmän kuin suositeltavaa, mutta maallikollekin se avaa hienosti kunnallispoliittista elämää.