Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma ja kiertotalousohjelma esittävät hyviä ideoita, mutta vähän konkretiaa

Viime kuukausina on julkaistu useampiakin rakennettuun ympäristöön liittyviä ohjelmia tai ohjelmaehdotuksia: ainakin asuntopoliittinen ohjelma, arkkitehtuuripoliittinen ohjelma ja kiertotalousohjelma. Asuntopoliittisesta ohjelmasta olen jo kirjoittanut, joten esitän nyt muutamia huomioita vain kahdesta jälkimmäisestä.

Olen itsekin osallistunut erilaisten ohjelmien valmisteluun ja aina myös joutunut pohtimaan niiden merkitystä sekä tarkoitusta. Kenelle ja miksi niitä tehdään? Ministeriöiden vahvoja ohjauskeinoja ovat säädösohjaus ja taloudelliset kannustimet, ohjelmat lienevät enemmänkin informaatio-ohjauksen työkaluja. Vaikuttavuutta syntyy, mikäli ehdotuksia viedään lainsäädäntöön, uusia taloudellisia kannustumia luodaan tai laajempi toimijajoukko innostuu ajatuksista. Tietysti ohjelmatyö osoittaa myös vastuuministerin poliittista aktiivisuutta. Ohjelmatyöhön osallistuville prosessit ovat oppimismielessä usein hyvinkin antoisia.

Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma korostaa laajan osallistumisen tärkeyttä ja koko toimijaketjun saumatonta yhteistyötä. Tässä mielessä näyttääkin hieman hämmentävältä, että ohjelmatyöstä vastanneessa työryhmässä ei ole esimerkiksi yhtään rakennuttajaa mukana. Ilmeisesti arkkitehtuurista on mukavampi puhua arkkitehtien kesken? Sen sijaan Reijo Karhisen vetämässä kiertotaloustyöryhmässä ovat laajasti myös yritykset ja muut käytännön toimijat edustettuina. Laaja-alainen osallistaminen yksi hyvä tapa lisätä vaikuttavuutta.

Molemmat ohjelmat nostavat esiin joukon hyviä ja kannatettavia asioita,  kuten ohjelmatyössä yleensäkin, joudutaan pysyttelemään kohtuullisen yleisellä tasolla. Koska kummassakin ohjelmassa puhutaan paljon sekä kestävyydestä että kiertotaloudesta, keskityn vain niihin. Rakennetussa ympäristössä kiertotaloutta ovat erityisesti korjaaminen, käyttötarkoituksen muutokset eli konversiot sekä kierrätysmateriaalien hyödyntäminen. Kestävyyden näkökulmasta uutta pitäisi rakentaa vasta, kun korjaukset tai hyödyntäminen muussa käytössä eivät onnistu ja silloinkin olisi hyvä hyödyntää käyttökelpoisia materiaaleja sekä rakenteita.

Korjausrakentaminen on kasvanut pitkään ja jatkanee kasvuaan. Ottaen huomioon, että kiinteistöjen elinkaaren päästöistä noin 75 prosenttia koostuu energian käytöstä, erityisesti energiasaneerauksiin täytyy kiinnittää huomiota. Siis parantaa energiatehokkuutta ja ottaa käyttöön uusiutuviin energiamuotoihin perustuvia ratkaisuja – hajautettuja tai keskitettyjä. Haasteena ovat varsikin alhaisten hintojen alueet, joissa saneeraukset eivät tahdo kapitalisoitua kiinteistöjen arvoihin.

Konversioita on helppo suositella, mutta niiden toteuttaminen ei ole yhtä ongelmatonta. Karkeasti ottaen haaste on siinä, että konversioita olisi taloudellisessa mielessä mahdollista toteuttaa parhaiten korkeiden hintojen alueella eli kaupunkien keskustoissa, mutta kaupungit eivät tyypillisesti ole halukkaita edistämään niitä siellä. Tarkoitan erityisesti muutoksia toimistoista asunnoiksi. Ymmärrän kriittisyyden hyvin: kun toimisto on kerran muutettu asunnoiksi ja asunto-osakeyhtiöksi, sitä ei enää todennäköisesti muuteta toiseen käyttöön ja samalla menetetään ainakin potentiaalisia työpaikkoja. Kaupungin reuna-alueen toimistoreservaatissa taas yhden toimistotalon muuttaminen asunnoiksi ei ole välttämättä houkuttelevaa laadukkaan asuin- ja palveluympäristön puuttumisen vuoksi. Viimeaikaisista konversioista yksi hienoimmista on Tampereen Pyynikiltä, kun vanha ”rikootehdas” muutettiin asunnoiksi.

Kiertotalousohjelma puhuu paljon kierrätysmateriaaleista ja niiden hyödyntämisestä. Tämä on erittäin tärkeä aihe, joka vaatii vielä paljon tuoteturvallisuuteen ja rakentamismääräyksiin liittyvää työtä. Kuten ohjelma toteaa, kierrätysmateriaaleista valmistetut tuotteet usein kalliimpia kuin neitseellisistä materiaaleista valmistetut ja kotimarkkina Suomessa voi olla pieni, mikä ei kannusta materiaalivalmistajia. Näiden tuotteiden käytön osalta ei ole kuitenkaan siinä mielessä ongelmaa, että niille on jo jouduttu hankkimaan tarvittavat viranomaishyväksynnät. Purkamisen yhteydessä saattaa jäädä käytettäväksi myös sellaisia materiaaleja, joita sinänsä voitaisiin hyödyntää suoraan uudis- tai korjausrakentamisessa, mutta jotka eivät välttämättä täytä nykyisiä tuotevaatimuksia kuten vaikkapa vanha ikkunalasi riittämättömine u-arvoineen. Valmistusprosessin päästöt on kerran aiheutettu, joten voisi ajatella, että suora uudelleen käyttö olisi järkevää sopivassa yhteydessä. Olisiko tässä lainsäädännön kehittämisen paikka?

Kiertotalousohjelmassa on joitakin kummallisia ehdotuksia, esimerkiksi materiaalien hiilipäästöjen hinnoittelu, kun meillä on jo toimiva päästökauppamalli Euroopassa. Näiden osalta tyydyn viittamaan Rakennusteollisuuden asiatuntevan ympäristö- ja energiajohtajan Pekka Vuorisen kommentteihin heidän tiedotteessaan.

Otan loppuun yhden esimerkin Arkkitehtuuripoliittisen ohjelman ylätason ehdotuksista, joka koskee vähähiilisyyden ja kiertotalouden kytkentää lähiympäristön suunnitteluun. Sitä ehdotetaan edistettäväksi ”toteuttamalla olemassa olevien asuinalueiden korjaamiseen ja kehittämiseen lisä- ja täydennysrakentamista tukeva kokonaisvaltainen konsepti, joka tuo yhteen alueen eri toimijat ja sisältää muun muassa ryhmäkorjaamisen, energiantuotannon, palvelut ja yhteishankinnat. (ympäristöministeriö, Rakennusteollisuus RT, Kiinteistöliitto, RAKLI, Museovirasto, kunnat ja kaupungit)

Tämän tyyppisten hankkeiden toteuttaminen on sinänsä arkipäivää, mutta ainakin omakohtainen kokemus Espoosta, Helsingistä ja Vantaalta kertoo, että ei ole olemassa mitään yhtä konseptia, jolla tällaisia hankkeita voitaisiin toteuttaa. Eräässä hankkeessa keskusteltiin kaksi vuotta taloyhtiöiden kanssa, rakennettiin luottamusta ja vasta sitten päästiin eteenpäin, Toisaalla ammattimaisten kiinteistönomistajien kanssa lähestymistapa oli aivan toisenlainen. Erilaisia konsepteja kehittävät kaupalliset toimijat ja aina keskeisiä toimijoita niiden lisäksi ovat asukkaat (taloyhtiöt) ja kaupungit.  Esimerkiksi Helsinki on luonut taloudellisia kannustumia täydennysrakentamiselle ja on muutenkin erittäin aktiivinen asian suhteen.

Yksi kommentti artikkeliin ”Arkkitehtuuripoliittinen ohjelma ja kiertotalousohjelma esittävät hyviä ideoita, mutta vähän konkretiaa

  1. Konversio kiinnostaa! Ydinkeskustat heikkenevät kaupan ja muiden kuluttajapalveluiden paikkana. Yhtenä johtopäätöksenä on ehdotettu liiketilakapasiteetin poistamista ja uusien asuinkerrostalojen rakentamista tilalle. Mutta eihän se yhtään lisää ydinkeskustan elinkeinotoimintaa. Asunnot eivät enää hevin palaa muuhun käyttöön, kuten JK kirjoittaa. Jos toisen kerroksen liikehuoneistot tyhjenevät niin muutetaan nekin mieluummin toimistoiksi, konttoreiksi ja vaikkapa yhteiskäyttötiloiksi kuin asunnoiksi.

Vastaa käyttäjälle Janne Viitamies Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s