Kaupunkikehityksen vuotta 2020 hallitsivat monin tavoin koronavirus ja sen aiheuttamat kansainväliset sekä kansalliset rajoitustoimenpiteet. Varsinkin kaupunkielämään näillä oli suuria vaikutuksia, kun ravintoloiden ja kahviloiden toimintaa rajoitettiin, kulttuuritapahtumia peruttiin, liikuntapaikkoja suljettiin ja urheilutapahtumia järjestettiin tyhjille katsomoille. Lähes kaikki asiat, mitkä tekevät kaupungista kaupungin, olivat poissa. Siitä huolimatta asuntokauppa kävi hämmästyttävän kuumana. Ehkä korona käänsi katseet koteihin, ja kannusti asunnonvaihtoon, jos se ei vastannut odotuksia ja tarpeita?
Osa näki edessään jo kaupungistumisen pysähtymisen ja paluun maaseudulle tai vähintäänkin väljemmille alueille kehyskuntiin. Muuttoliikkeen suunnassa ei lopulta tapahtunut yllättäviä muutoksia isossa kuvassa. Aina vetovoimaiset Tampere ja Oulu löivät pöytään suorastaan ennätykselliset kasvuluvut, toisaalta Nurmijärvi menestyi yhtä lailla hyvin tarmokkaan ja osaavan Outi Mäkelän johdolla.
Etätöiden tekeminen kasvoi huomattavasti ja niitä tehtiin myös kesämökeiltä sekä vapaa-ajan asunnoilta käsin. Mökkikauppa oli aktiivista ja moni vähällä käytöllä ollut paikka sai uusien omistajien myötä aiempaa aktiivisemmat käyttäjät, mikä on erityisen hyväksi paikallistalouksille. Omakin mökkeilyaktiivisuus oli kiitettävää läpi vuoden, joskaan itse en siellä juuri etätyötä tee. Minulle mökki on ensisijaisesti rauhoittumisen ja vapaa-ajan viettämisen paikka, ja sellaisena haluan sen pitääkin. Monipaikkaisuus nousi esiin, mutta tarkkaa tietoa kansalaisten todellisista liikkeistä ei tutkimus juurikaan tarjonnut, pois lukien Suomen Ympäristökeskuksen tutkimuksen, jonka mukaan reilut 3 prosenttia teki monipaikkaisesti töitä.
Tiiviillä kaupunkialueilla epäiltiin koronaviruksen leviävän tehokkaasti, mutta muutama kansainvälinen tutkimus ei tukenut empiirisesti tätä. Joissakin tapauksissa ongelmaksi havaittiin sosio-ekonomisesti heikot alueet (esim. New Yorkissa), joissa ihmiset asuvat ahtaasti ja joutuvat olemaan fyysisesti palvelutöissä. Pariisin pormestari piti esillä ajatusta 15 minuutin kaupungista, jossa kaikki oleellinen on tavoitettavissa tuossa ajassa kävellen, pyörällä tai joukkoliikenteellä. Vähäinen tarve matkustaa pidemmälle tarkoittaa myös vähemmän murheita pandemian tapauksessa.
Samankaltaisesta, mutta syvemmälle menevästä pohdinnasta ja kuvauksesta vastasi Gehlin toimiston partneri ja luova johtaja David Sim vuonna 2019 julkaistussa kirjassaan Soft City, joka tuli laajemmin tunnetuksi vasta tänä vuonna. Sanoisinkin, että kyseessä on vuoden kirja kaupunkikehittämisen alalla.
Mitä tulee suuriin suomalaiskaupunkeihin Tampere oli vahvimmassa vedossa: poikkeuksellisen hyvä väestönkasvu, jatkopäätös ratikan rakentamisesta, Tammelan jalkapallostadionin kasvattaminen ja hankkeen käynnistys, joulun valaistukset ja areenan edistyminen vain muutamia asioita mainitakseni. Päätöksenteko selvästi toimii. Turussa taidettiin jo keskittyä enemmän ensimmäisen pormestarivaalin asetelmiin?
Helsingissä tuskailtiin Jätkäsaaren liikenneongelmien kanssa ja oltiin huolestuneita keskustan elävyydestä. Itse uskon, että koronan hellitettyä keskustan suosio palaa, toki paljon on kysymys palveluiden ja kaupan tarjonnasta. Myös etätyön tulevaisuus vaikuttaa asiaan. Se tuskin jatkuu pitkään nykyisessä laajuudessa, mutta asiantuntijatyö muodostunee huokoisemmaksi eli työskennellään vaihtelevasti toimistolla, kotona, asiakkailla, kahviloissa tai co-working -hubeissa. Elävä kaupunki syntyy eri toimintojen sopivasta sekoitussuhteesta, eikä työpaikkojen lisääminen keskustassa ole vain poliittinen ilmoitusasia. Hyvän esimerkin vanhan ja vähän taantuneen työpaikka-alueen urbanisoinnista tarjoaa Espoo Keilaniemessä hyödyntäen onnistuneesti myös joukkoliikenneinvestointeja. Keilaniemi muuntuu lähivuosina kello viiden jälkeen hiljentyvästä toimistoreservaatista sekoittuneeksi kaupunkiympäristöksi, joka tarjoaa myös kiinnostavaa asumista meren äärellä, aivan Helsingin rajan tuntumassa.
Asuntopoliittisessa keskustelussa on pidetty yllä myyttiä loputtomasta yksiöiden rakentamisesta ja keskustelussa on moitittu yleisemminkin asumisen laatua. Olikin lohduttavaa lukea tuoretta asuntopoliittista ohjelmaa, joka analyysissään totesi, että itse asiassa lähes kauttaaltaan olemmekin Euroopan parhaimmistoa. Parantaa pitää silti ja se onnistuu parhaiten asukkaiden, kaupunkien ja rakennuttajien yhteistyöllä.
Kunnallisvaalivuosi tuo toivottavasti kaupunkikehityksen kysymyksetkin vahvasti poliittiseen keskusteluun ja toivottavasti puolueet pystyvät esittämään perusteltuja kokonaisnäkemyksiä.
Nokkela Kaupunki 
Hei Juha,
voin nyt tunnustaa, että minulle tulee aika usein päänsärky, kun luen näitä blogeja ja kirjoituksiasi. Samaa laulua ja aika pravda tekstiä kaupunkien ihanuudesta. Samaa kaupunki-ilosanomaa toitottaa muutama muu mm. Ari Pauna twitterissä. Tosiasia on, että ei perheellinen (kaksi lasta ja kaksi aikuista) tule toimeen alle 80m2 asunnolla ja sellaisia harvaan kaupunkiin enää valitettavasti rakennetaan. Lopputulema on, että seuraava sukupolvi tulee tuskin hyväksymään liian ahtaita perheasuntoja, joten vaihtoehdoksi ei jää kuin muuttaa pois. No 30km Helsingistä löytyy 6 jäähallia 6km sisältä ja tekonurmikenttiä vielä enemmän. Autolla ilman liikennevaloissa seisomista perhe liikkuu lasten harrastuksiin alle 10 minuutissa. Tämä on aivan täydellistä luxusta, josta liian harva tietää. Tutustu ja kirjoita joskus tästäkin. Kiitos.
yst. Markku
Eihän näitä pakko ole lukea, jos tulee päänsärkyä…samaa mieltä, että 80 m2 on pienehkö neljälle hengelle. Kyllä isompiakin rakennetaan, mutta hyvällä sijainnilla 100 m2:n asunto on kallis. Markkinoilla on koko ajan myös isoja vanhoja asuntoja. Mutta jos kehyskunnista löytyy hyviä ratkaisuja, kannattaa tarttua. Omaa kokemusta on kahdesta autosta ja lasten harrastuskuljetuksista takavuosilta Tampereelta, asuntokin oli tilava, joten on tuttua. Ei se nyt mitään erityistä luxusta ollut, mutta sehän on makuasia. Nyt on pienempi asunto ja vain yksi auto, lapset pääosin jo omillaan.
Kiitos vastauksesta ja viestini julkaisemisesta Juha.
Olen monesti miettinyt miksi kaupunkiasumista pidetään niin pinnalla monella foorumilla, mutta perheet unohdetaan silloin aika totaalisesti. 15 minuutin kävelykeskusta/kaupunki ei auta, jos on paljon harrastavat lapset, joita täytyy kuljettaa ympäri kaupunkia harrastuksiin. 15 minuutista tulee helposti tunti Helsingissä.
Luxusta on tosiaan monenlaista. Meille vanhempina on arjen luxusta tällä hetkellä, että lasten harrastaminen jääkiekko ja jalkapallo on niin vaivatonta ja lapsille on omat tilavat huoneet kotona. Arjen asiat ratkaisevat siis meillä.
Hyvää Uutta Vuotta ja ehkä maailma muuttuu pikkuhiljaa siihen suuntaan, että myös tilaa ja helppoa liikkumista kaupunkien ulkopuolella osataan taas arvostaa! Kaupunki ei ole siis kaikille ratkaisu ja tie onneen.
15 minuutin kaupungin idea on, rakenne olisi niin sekoittunut, että harrastukset mahtuisivat mukaan. Nykyinen ja vanha malli oli hajauttaa toiminnot (työpaikat, asuminen, kauppa, harrastukset ym.) selkeästi eri paikkoihin. Hyvää uutta vuotta!
Toivottavasti saatte luotua noita uusia ”sekoitettuja” asuinympäristöjä kaupunkeihin, joissa aktiivisesti harrastavat perheetkin olisivat paremmin huomioitu. Yhtälö on varmasti haastava, kun vanhan päälle kehitetään. Kun tiivistetään ja rakennetaan lisää asuntoja, niin vanhat liikuntapaikat yleensä vain täyttyvät lisää ja vuoroista tulee entistä enemmän niukkuutta. Ne vapaat vuorot oli loppu jo yli 10 vuotta sitten Helsingissä. Mikähän on tilanne tällä hetkellä.
Tuo 6 jäähallia 6km sisällä ja alle 10 minuttia matka-aikaa on sellainen luxus meille perheenä, että eihän sellaiseen ole mahdollista oikein missään Suomen kaupungissa. Se vastaisi tilannetta, että Helsingissä tulisi olla n. 20 jäähallia alle 3km sisään eli täysin mahdoton toteuttaa. Nyt korona/poikkeusaikana pystymme varaamaan jopa vapaasti omia jäävuoroja lapsille Tuusulasta ja Keravalta. Lapset pääsevät harrastamaan ja liikkumaan, vaikka seuratoiminta on tauolla. Lasten liikunnan ilo sitä luxusta, jota ei voi millään rahallisella määreellä (esim. asunnonarvo) mitata. Olemme siis perheenä oikein tyytyväisiä muuttoon Kehä III-ulkopuolelle, vaikka molempien työpaikat lähellä Helsingin keskustaa. Tämäkin konsepti siis toimii ja mitä parasta se on jo valmiina :).