Kuten olemme voineet viimeisen puolen vuoden aikana monesta lähteestä lukea, maaseudulle tai ainakin kaupunkia väljemmille alueille muuton on toistuvasti ennustettu kasvavan. Nyt kun Tilastokeskus on julkaissut ennakkotiedot kuntien välisestä muutosta tammi-syyskuun ajalta, voidaan todeta, että jo aikaisemminkin kasvaneet kaupungit ja kaupunkiseudut ovat jatkaneet kasvu-uralla. Entinen kotikaupunkini Tampere näyttäisi olevan varsinainen myytinmurtaja ja mallioppilas. Yhdeksän ensimmäinen kuukauden nettomuutto, lähes 2000 henkilöä, on jopa suurempi kuin vuosien 2015-2019 (1-9) keskiarvo. Koko väestön kasvu lähes 2800. Vetovoima on siis kunnossa.

Samanaikaisesti Tampere kaupunki ennakoi, että kuluvan vuoden talous jää pitkästä aikaa ylijäämäiseksi kovasta investointitahdista huolimatta. Tulevaisuuden uskosta kertoo myös ensi vuonna jatkuva korkea investointitaso. Koronakin on ollut kohtuullisen hyvin hallussa, Taysin johdolla on tehty hyvää työtä.

Asuin pitkään Tampereella, työskentelin parikymmentä vuotta sitten elinkeinojohtajana ja olen tehnyt hieman akateemista tutkimustakin aiheesta. Seuraan edelleen aktiivisesti mitä kaupungissa tapahtuu, joten rohkenen esittää muutamin huomioita siitä, mihin kasvu ja pitkäjänteinen menestys perustuvat. Kaupunkiorganisaation osalta ehdottomasti tärkein asia on vahva päätöksentekokyky. Tampereella on aina osattu ja edelleen osataan päättää isoistakin asioista. Totta on, että ratikan pohtimiseen meni 15 vuotta, mutta sitten onkin menty määrätietoisesti eteenpäin. Viime viikolla tehtiin päätös jatkovaiheesta. Ensimmäinen vaihe on edennyt täysin suunnitellusti sekä kustannusten että aikataulun osalta ja kaupunki osaakin toteuttaa allianssimallilla suuria hankkeita ehkäpä parhaiten tässä maassa.

Ratikan ohella suuri investointi kaupungin elävyyteen ja vetovoimaan on uusi areena ja siihen liittyvä asumis-, toimisto- ja hotellikokonaisuus. Tampellan tunnelin myötä saatiin hieno Ranta-Tampellan alue asumiskäyttöön ja samalla tiivistettyä keskustan rakennetta. Urbaani ympäristö kehittyy, kun keskustaan saadaan uusia palveluiden käyttäjiä. Samassa yhteydessä rakennettiin upeat kävelyreitit Näsijärveltä Pyhäjärvellä, ja ihastelijoita on riittänyt.

Kävely-ystävällisen keskustan kehittämistä on viisasta jatkaa. Vaikka vähittäiskaupan rakennemuutos aiheuttaa haasteita kivijalkojen toimijoille, uusia palveluita syntyy kaupunkitilan viihtyisyyden parantuessa. Ja palveluitakin opitaan entistä enemmän käyttämään. Yhdyskuntarakenteen ja sopivasti sekoittuneen ympäristön (mixed use) kehittäminen auttaa myös palvelukysyntään. Potentiaalisia lähellä keskustaa olevia alueita ovat vaikkapa Viinikan pois siirtyvän puhdistamon eli tuttavallisemmin paskavatkaamon alue tai Ratinan keskustan puoleiset alueet. Etelä-Puiston rytöalue saattaa ikävä kyllä jäädä ennalleen.

Tärkeä vetovoimatekijä on tietysti yliopisto, joskin monilla muillakin kaupungeilla on yliopistoja, vaikkakaan ei aina yhtä laajaa tarjontaa. Teknillisen ja ”vanhan” yliopiston yhdistäminen aiheutti melkoista rekyyliä ja vähän mainehaittaakin. Kieltämättä dosenttina minäkin hieman ihmettelin joidenkin teollisuustoimijoiden ylenmääräistä aktiivisuutta asiassa. Yleisemminkin yliopistoista näyttäisi muodostuvan entistä enemmän tehokkaita koulutuslaitoksia laajemman sivistysihanteen sijaan. Rahat tulevat tutkinnoista.

Pieni kauneusvirhe keskustan rakenteessa on pohjoisen junarata, joka halkaisee Tampellan ja jota myöden keskustan läpi virtaa joka vuorokausi vaarallisten aineiden kuljetuksia. Maakuntakaavaan tuli taannoin varaus oikaisusta Pirkkalasta suoraan Ylöjärvelle, ja Lakalaivaan ideoitiin Pasilan kaltaista vaihtoaluetta, mutta nämä ajatukset ovat ilmeisesti hautautuneet ja sinänsä tärkeä tunnin juna on ykkönen.

Täällä Helsingissä ei tiedetä tai muisteta, että juuri Tampere otti ensimmäisenä käyttöön pormestarimallin. Se näyttää asettuneen hyvin paikoilleen ja mikäpä siinä on ollut yhteistyökykyisten pormestareiden viedä isoja asioita eteenpäin, kun vahvana selkänojana ollut osaava ja kokenut ykkösvirkamies Juha Yli-Rajala. Herraonneahan Tampereella on aina riittänyt, ja teollisen kaupungin transformaatiokin tietotalouden kaupungiksi toteutettiin jo Jarmo Rantasen pitkällä kaudella, sekin turhia kohkaamatta.