Kaupunkielämä iskee takaisin

Ankean kevään ja alkukesän jälkeen on palattu lähes normaaliin elämänmenoon ja ennen kaikkea värikkääseen kaupunkielämään. Monet anti-urbanistit ehtivätkin jo innostua paluusta maaseudulle tai vähintäänkin uudesta Nurmijärvi-ilmiöstä. Muodit ja mielihalut muuttuvat ajan myötä, mutta kuluneella viikolla Helsingin keskustassa liikkuneena on ollut suorastaan hämmentävää huomata, miten ihmiset ovat palanneet kaupunkiin ja miten he nauttivat monimuotoisen kaupungin tarjoamista lähellä sijaitsevista erikoistuneista palveluista.

Otan konkreettisen esimerkin viime tiistailta: suuntasimme ratikalla Kolmikulmaan ja ruokaguru Richard McCormickin huikean hyviä kasvisruokia tarjoavaan Yes Yes Yes:iin illalliselle. Ravintola oli täynnä iloista puheensorinaa, energiaa ja tyylikkäästi pukeutuneita kaupunkilaisia. Gourmet-kasvisruokaa tarjoavalle illallisravintolakonseptille on kysyntää, kun kaupunki on riittävän kokoinen. Tässä kiteytyy hyvän kaupungin idea eli ilman autoa on saavutettavissa monenlaisia erikoistuneita ja kunkin omiin preferensseihin osuvia palveluita. Kahvin ja sämpylän saa sunnuntaisena aamuna pikkukaupungissakin vähintään valtatien varren liikenneasemalta. Se ei kuitenkaan ole aivan sama asia kuin esimerkiksi Gastro Cafe Kallion viikonloppuaamiainen. Kaupunkielämässä on lukematon määrä nyansseja, makuja ja kerroksia. Siitä tulee sen lumo ja viehätysvoima, jokainen voi poimia lukuisista vaihtoehdoista omaan elämäänsä sopivan kokonaisuuden.

Keväällä kaupunki oli hiljainen, koska lähes kaikki asiat miksi kaupunki on olemassa, puuttuivat. Mutta kun ne taas olivat siellä, ihmiset palasivat, koska he rakastavat kaupunkiaan ja itse asiassa he ovat kaupunki. Kaupunkilaisuus ei ole vain rationaalista päätöksentekoa liittyen asuntojen hintoihin, vaan siihen liittyy paljon tunteita ja elämäntapoja.

Geoffrey Westin hieno ja hänen monipuolisia tutkimuksiaan yhteen vetävä Skaala-teos esittää, että kaupungin asukasmäärän (tai tiiviyden) kasvaessa 100 prosentilla niin talous, rikollisuus kuin tartuntataudit lisääntyvät 115 prosentilla. Nämä ovat tunnettuja faktoja, prosentit vaihtelevat toki tutkimuksesta riippuen. Ensimmäiset tutkimustulokset koronan osalta eivät täysin tue tätä, vaan esimerkiksi Maailmanpankki sai Kiinassa toisenlaisia tuloksia. Uutisten perusteella Florida näyttäisi olevan varsinainen koronalinko, vaikka yleisesti ottaen se ei olekaan erityisen urbaania, pikemminkin matalaa pientalomattoa. Ja lisäksi liikkuminen perustuu siellä autoiluun. Sen sijaan todella tiiviissä suurkaupungeissa kuten Singaporessa ja Hongkongissa epidemia on saatu kuriin. Rajoittamistoimet lienevät selittävä tässä tekijä.

Myös monipaikkaisuudesta on keskusteltu aktiivisesti viime aikoina ja siitä on toivottu koronan ohella pelastusta maaseutumaisille alueille. Käsitteen määrittelyn kanssa saavat tutkijat vielä painia, jotta aiheeseen saadaan parempaa pitoa. Professori Kimmo Lapintien ryhmineen on tehnyt mielenkiintoista tutkimusta, miten asiantuntijat työskentelevät toimistojen ohella kirjastoissa ja kahviloissa aina tilanteeseen sopivasti. Tämä malli palannee töiden taas alettua kesälomien jälkeen ja se on itse asiassa yksi monista kaupungin tarjoamista mahdollisuuksista.

Toisaalta monipaikkaisuuden hengessä on ”yllättäen” havaittu, että Puumalassa onkin vuosittain huomattavat määrää vapaa-ajan asukkaita. Todellisuudessa kuntien isät ja äidit ovat asiasta hyvin selvillä, onhan vapaa-ajan asukkaita jo parikymmentä vuotta pyritty kytkemään erilaisiin toimikuntiin ja hyödyntämään heitä vaikkapa markkinoinnissa. Me olemme vaimoni Sannan kanssa vapaa-ajan asukkaita Tammelan Susikkaassa. Täällä paikalliset hovihankkijamme ovat tarkasti selvillä vapaa-ajan asuntojen ja mökkien käyttötilanteessa ja väen tarpeista, ja palvelu onkin erinomaista. Voi olla, että tilanne ei ole tiedossa tilastoviranomaisilla, jos nyt tarvitseekaan. Ja jos tarvetta on tietää tarkemmin, Kiinasta saanee hankittua sopivaa teknologiaa.

En ole käynyt vielä Senaatintorilla tutustumassa uuteen ravintolakonseptiin, mutta ajatus on hyvä. Konsepti on mainio esimerkki urbaanista intensiteetistä. Muutosta ei ole tapahtunut kaupungin väkimäärässä tai asukastiheydessä, mutta uuden kiinnostavan palvelun vuoksi Senaatintorille on syntynyt uutta elämää ja virtaa, katutilan intensiteettiä, joka syntyy paljon enemmän laaduista kuin määristä. Ja laatuja kaupunkilaiset rakastavat.

Kesälukemistossani on ollut legendaarisen sosiologin Georg Simmelin esseekokoelma Suurkaupunki ja moderni elämä. Kirjoitukset ovat vuosilta 1895-1917. Esseessään Suurkaupunki Simmel kuvaa tarkkanäköisesti kaupunkielämää ja toteaa, että suurkaupungista tulee sielullisen olemassaolon kehittymiselle ainutlaatuinen, suuria mahdollisuuksia avaava ja hedelmällinen paikka. Ja kaukonäköisesti hän päättää: ”Pidimmepä kaupungin yksittäisisistä ilmiöistä tai emme, ne astuvat kokonaan tuomiovaltamme ulottumattomiin. Nämä voimat ovat perin pohjin juurtuneet koko historialliseen elämään, jonka erään solun ohitse kiitävän hetken jaamme. Eikä tehtävämme ole sen enempää syyttää kuin antaa anteeksikaan, vaan yksinomaan ymmärtää.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s