Koronaviruksesta johtuen ilmastonmuutos lienee peruttu, mutta siitä huolimatta hitaaksi kehittäjäksi mainittu rakennusala jatkaa työskentelyä aiheen parissa. Rakennusteollisuus RT Ry nimittäin työstää parhaillaan vähähiilisyyden tiekarttaa ja osana työtä on julkaistu juuri Gaia Oy:n toteuttamana nykytila-analyysi. Aikaisemmin näin yksityiskohtaista tietoa ei ole ollut olemassa ja keskustelu on ollut hyvinkin sekavaa. Tyypillisesti esimerkiksi väitetään, että ala tuottaa 40 prosenttia Suomen kasvihuonekaasupäästöistä tai puurakentamisen autuutta hehkutetaan. Toteutetun analyysin avulla päästään kiinni merkittävimpiin päästölähteisiin ja voidaan pohtia tehokkaimmin vaikuttavia toimia.

Analyysin tiedot ovat vuodelta 2017 mahdollisimman kattavien tietojen saamiseksi. Kokonasuudessan Suomen rakennetun ympäristön kokonaispäästöt ovat 16 590 kilotonnia CO2-ekvivalenttia, mikä vastaa noin 30 prosenttia Suomen kokonaispäästöistä (ilman LULUCF-sektoria). Luku saatiin laskemalla yhteen uudisrakentaminen, korjausrakentaminen, rakennusten käyttö ja ylläpito sekä purkaminen ympäristöministeriön ohjeiden mukaisesti. Koko rakennuskannan lisäksi laskelma sisältää yhdyskuntatekniikan ja liikenneverkot. Rakennuskannasta 53 prosenttia on rakennettu vuoden 1980 jälkeen. Vuonna 2017 aloitettujen talorakennushankkeiden osalta päämateriaali oli betoni 50 prosenttia kerrosalalla mitattuja ja puu 36 prosenttia, jälkimmäisen osuus itse asiassa yllättävänkin suuri.

Katsotaanpa tarkemmin, miten kokonaisuus jakautuu. Käytön aikaiset päästöt energiankäytöstä (lämmitys ym.) ovat vuodessa 14 490 kilotonnia, joka jakaantuu asuintaloihin (7 040 tn), teollisuuteen (1 970 ktn) ja muut (3 490 ktn). Kaukolämmön osuus energiasta päästömielessä on 6 790 kilotonnia ja sähkön 2 300. Käyttö tuottaa siis yhteensä 75 prosenttia rakennetun ympäristön päästöistä.

Loppu 25 prosenttia eli tarkasti ottaen 4 100 kilotonnia muodostuu uudis- ja korjausrakentamisesta, rakennusmateriaaleista ja työmaatoinnoista jakautuen seuraavasti. Rakennusmateriaalien osuus on 2 000 kilotonnia, josta päämateriaalialtaan betonisten rakennusten osuus on 1 350 kilotonnia (sisältää kaikki materiaalit ko. rakennuksissa) ja päämateriaaliltaan puisten rakennusten osuus 450 kilotonnia. Työmaatoiminnot tuottavat päästöjä 1100 kilotonnia, lähinnä kevyen polttoöljyn käyttöä. Kuljetusten osuus on 350 kilotonnia, purkaminen ja jäte 290 kilotonnia.

Hallitseva osuus rakennetun ympäristön päästöistä muodostuu rakennusten ja infran käytöstä. Valtaosa tästä on energian käyttöä, erityisesti lämmitystä, jossa taas kaukolämpö on tärkein lämmitysmuoto palvelurakennuksissa sekä asuinrakennuksissa omakotitaloja lukuun ottamatta. Helsingissä on paljon asuinkerrostaloja ja palvelurakennuksia, ja kaukolämmön tuotanto tapahtuu hiilellä. Vähäpäästöisiin polttoaineisiin vaihtaminen Helsingissä on epäilemättä yksittäisenä korjaustoimenpiteenä kaikkein merkittävän. Helen on etenemässä asiassa strategiansa mukaisesti. Kiinteistökanta uudistuu noin prosentin vuosivauhdilla, joten nykyisten kiinteistöjen energiasaneeraukset ovat avainasemassa. Monesti ongelmana kiinteistöjen alhainen arvo ja asukkaiden tai käyttäjien kyky ja halu rahoittaa remontteja, jotka eivät kapitalisoidu kiinteistöjen arvoon. Jos maan hallitus haluaisi elvyttää ja hidastaa samalla kertaa ilmastonmuutosta, oivallinen keino olisi tukea energiasaneerauksia.

Jos kaikki betonirakennukset korvattaisiin puurakennuksilla, vuosittaiset kokonaispäästöt vähenisivät 900 kilotonnilla, mikä vastaa noin 5 prosenttia rakennetun ympäristön kokonaispäästöistä. Luvun pienuutta selittää ensinnäkin se, että jo 36 prosentissa rakennuksista puu on päämateriaali ja toiseksi se, että puurakennuksissakin tarvitaan muitakin materiaaleja kuten betonia perustuksiin, kuparilankaa, taloteknisiä laitteita kuten hissejä ja ilmanvaihtokoneita ja vaikkapa kipsilevyä. Puuta kuitenkaan ei kannata tarkastella vain päästöjen kautta, vaan pohtia laajemmin mahdollisuuksia esimerkiksi esivalmisteiden laajempaan käyttöön ja tuottavuuden kasvattamiseen. Ja toisaalta betoni tarjoaa monia pitkäjänteisiä etuja puuhun nähden, jolloin huomiota kannattaa kiinnittää betonin valmistukseen kuten vaihtoehtoisiin klinkkerin raaka-aineisiin ja uusiutuvan energian käyttöön valmistuksessa.

Analyysi antaa muutamia esimerkkejä myös hiilikädenjäljestä eli mahdollisuudesta saada aikaan positiivisia ilmastovaikutuksia. Betonin osalta näitä ovat vaikkapa hiilen sidonta purkamisen ja murskauksen jälkeen (karbonisaatio), infrassa liikenneverkoston kunnossapito (vähentää liikenteen päästöjä) ja uusiutuvan energian käyttö rakennusvaiheessa. Kauttaaltaan RT on tuottanut erinomaisen informatiivisen raportin, joka toivottavasti ohjaa keskustelua toimenpiteiden vaikuttavuuteen.