Mikko Viljakaisen ja Tero Lahtelan selvitys: rakennusten käytön aikainen energiankulutus painaa raskaimman hiilijalanjäljen

Ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan säädöspohjaa, jolla hiilijalanjälki otetaan huomioon rakentamisen ohjaamisessa. Ministeriö kehittää tähän liittyen laskentatyökalua, joka on ollut myös lausuntokierroksella. Laskentatyökalun käytettävyyttä on arvioitu Mikko Viljakaisen ja Tero Lahtelan selvityksessä Rakentamisen hiilijalanjälki – tapaustutkimus rakennuksen hiilijalanjäljen laskennassa. Herrat ovat tehneet laadukasta työtä, ja erityisen mielenkiintoista tietoa saadaan eri runkoratkaisulla toteutetun asuinkerrostalon elinkaaren päästöistä.

Raportissa tarkastellaan tavanomaista viisikerroksista asuntojakautumaltaan monipuolista pistetaloa, jonka suunnittelun lähtökohtana oli modulaarinen tilaelementtijärjestelmä. Vaihtoehtoina tutkittiin betoni-, puuranka-, massiivipuu- ja hybridirakenteita. Vertailun perusskenaariona pidettiin kaukolämpöön kytkettyä betonikerrostaloa (BES), elinkaareksi oletettiin 75 vuotta, mikä on uuden sääntelyn oletus laskentatyökalussa. Itse laskentatyökalun menetelmä perustuu eurooppalaisiin EN- standardeihin.

Sitten tuloksiin. Betonirakennuksen elinkaaren aikaisen päästöt ovat noin 1200 kg CO2e/m2, hybrirakenteella päästään noin 1100:aan, massiivipuu- ja puurankarakenne ovat parempia, lähellä 1000 kg:aa. Suurimmillaan ero on 13 prosenttia betoni- ja puurangan välillä. Näinkin pieni ero johtuu siitä, että laskelman perusoletuksena on käytetty kaukolämpöä, jonka päästöt ovat meillä korkeat, varsinkinkin Helsingissä. Jos lämmitys oletetaan kokonaan uusiutuvilla tuotetuksi, ero on suurimmillaan puun hyväksi 27 prosenttia.

Käytön aikaiset päästöt ovat eri ratkaisuilla luokkaa 65-75 prosenttia. Kirjoittajat toteavatkin esipuheessa, että ”Yllättävää oli, kuinka mykistävän suuri merkitys rakennusten käytön aikaisen energiantuotannon päästöillä sen koko elinkaaren aikaisessa tarkastelussa edelleen on, huolimatta siitä, että rakennus tehdään energiakulutukseltaan A-luokkaiseksi”.

Hiilijalanjälkilaskenta ei ota huomioon esimerkiksi puurakenteisiin sitoutunutta biogeenistä hiiltä, mutta hiilikädenjälki voidaan esittää laskelman liitetiedoissa. Biogeeninen hiili parantaa puurakenteita suhteessa betoniin. Myöskään betonin karbonisoitumista ei huomioida. Betonin karbonisoitumisella tarkoitetaan sementissä olevan kalkin (CaO) reagoimista luonnollisena kemiallisena reaktiona ilmakehän hiilidioksidin kanssa ja muuntumista takaisin kalkkikiveksi (CaCO3). Karbonisoitumista voi tapahtua koko ajan, mutta voimakasta se on murskatun betonijätteen ollessa kosketuksissa ilman kanssa. Tämä lasketaan EN 16767 standardin mukaisesti ja annetaan liitetiedoissa, mutta sitä ei siis sisällytetä itse laskelmaan.

Raportissa on laskettu erilaisia skenaarioita eri energianmuodoille, siinä on huomioitu hiilikädenjälki ja pureuduttu myös eri rakennusosien päästöihin. Talotekniikan merkitys on todettu marginaaliseksi ja esimerkiksi kuparikaapelille ei ole korvaajaa.

Raportin johtopäätöksissä ja suosituksissa todetaan, että suoraviivaisin tapa vähentää rakentamisen aiheuttamia päästöjä olisi kiinnittää huomiota energiantuotannon aiheuttamiin päästöihin. Energiatehokkuuden edelleen parantamisen osalta huomautetaan liiallisen eristämisen vaikutuksesta kosteustekniseen toimivuuteen. Tutkijat myös huomauttavat – aivan oikein – että energiatehokkaan uudisrakentamisen vaikutukset kokonaisuuteen ovat rajalliset, koska koko rakennuskanta uudistuu vain 0,5 prosenttia vuodessa. Energiantuotannon päästöjen alentaminen taas vaikuttaa koko kantaan. Vanhaan kantaan auttaisivat tietysti myös energiasaneeraukset, mutta monissa tapauksissa ongelmana on taloyhtiöiden kyky panostaa niihin tilanteessa, jossa täytyy tehdä putkiremontti ja julkisivuremontti. Remonttien kustannukset kun eivät välttämättä kapitalisoidu asunnon hintaan. Pienituloisilla asunnonomistajilla ei ole välttämättä kykyä investoida enää lämmöntalteenottoon ja/tai maalämpöön. Lisäksi pankit ovat kriittisiä lainoittamaan laajoja korjauksia erityisesti pienemmillä paikkakunnilla, joissa asuntokannan arvoissa on muutenkin laskupaineita.

Energiantuotannon päästöjen pienentyessä rakennusmateriaalien suhteellinen osuus elinkaaren aikaisista päästöistä korostuu. Puu tarjoaa hyviä ratkaisuja erityisesti modulaariseen rakentamiseen, teräksen tuotannossa kehitetään uusia vähäpäästöisiä ratkaisuja muun muassa SSAB:n toimesta, sementin tuotannossa päästäneen pienempiin päästöihin ja esimerkiksi suomalainen Betolar on onnistunut kehittämään geopolymeerejä erilaisista teollisuuden sivuvirroista. Kiertotalouden esimerkkejäkin syntyy vähitellen, yksi kiinnostavimmista on tanskalainen Lendager omissa rakennusprojekteissaan.

Rakennetun ympäristön tuottamat päästöt ovat noin 35 prosenttia koko Suomen päästöistä. VTT:n Tarja Häkkisen ja Sirje Vareksen mukaan rakennusten energiankäyttö tuottaa 15 miljoonaa tonnia khk-päästöjä vuodessa, uudisrakentaminen miljoonaa tonnia ja korjausrakentaminen 1 miljoonan tonnin. Vertailun vuoksi kotieläinten ruoansulatus tuottaa 2 miljoonaa tonnia eli lihantuotannostakin kannattaa keskustella.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s