Kävin tutustumassa San Franciscon ja Bay Arean kaupunki- ja hieman talouskehitykseenkin. Kaupunkihan on itsessään kiinnostava ja tyyliltään eurooppalainenkin; hyvin säilynyttä arkkitehtuuria eri vuosikymmeniltä, mittakaavaltaan inhimillisiä vaikkakin tiiviitä kortteleita, mutta myös näyttävää korkeaa rakentamista. Keskustan kävely-ympäristö on yllättävän miellyttävää laadukkaine pintamateriaaleinen.

Katukuvassa näkyvät myös yhteiskunnalliset ongelmat kuten asunnottomuus ja huumeet. Arkkitehtuurikierroksen oppaamme mukaan asunnottomuutta pahentaa entisestään se, että naapurikunnat tuuppaavat omat asunnottomansa lähijunaan oneway ticketillä, koska San Franciscossa erilaiset kolmannen sektorin toimijat tarjoavat heille tukea ja palveluita. Asunnot ovat kalliita ja järjellisen asumistason saavuttaminen matalapalkka-aloilla vaatii usean työn tekemistä.

Harvardin kaupunkitutkimuksen professori Edward Glaeser totesi vuosikymmenen alussa ilmestyneessä Triumph of the City -kirjassaan, että ongelmana on pitkään jatkunut liian vähäinen asuntorakentaminen, osittain ympäristöliikkeen vastustuksesta, kun ranta-alueita on haluttu suojella. Itse kaupunki on tiiviisti rakennettu, mutta Bay Arealla rakentaminen on tyypillisesti matalaa ja pientalovaltaista, ja rakentamatonta maata näyttäisi riittävän.

Piilaakson taloudellinen dynamiikka on hämmästyttävää. Viimeisten vuosien aikana pelkästään internet-talouden alalle on syntynyt kymmeniä yksisarvisia, siis start uppeja, jotka ovat vuodessa saavuttaneet miljardin dollarin valuaation. Yrittäjiä on paljon, eivätkä kaikki suinkaan menesty. Konkurssi on arvokasta kokemusta seuraavassa ponnistuksessa. Innostavavia esimerkkejä on paljon, osaavaa väkeä tulee ympäri maailmaa, kilpailu on kovaa ja uusille markkinoille pitäisi päästä ensimmäisenä. Yksityinen pääomasijoitusmarkkina toimii tehokkaasti ja tarjoaa mahdollisuuksia nopeaan kasvuun. Yksi syy dynamiikan taustalla on Kalifornian laki, joka ei salli kilpailukieltosopimuksia: työntekijäsi voi olla huomenna kilpailevan yrityksen perustaja.

Viime vuosina on kirjoitettu siitä, että nuoret osaavat eivät ole halukkaita lähtemään teknologiajättien kampuksille, vaan haluavat työskennellä urbaanissa ympäristössä. Esimerkiksi Twitter on avannut toimiston kaupunkiin. Googlen piilaakson kampuksella on tarjolla päivähoitoa, ravintoloita, kahviloita ja vaikkapa kuntosaleja. Kuulemani mukaan Kiinasta ja Intiasta tulevat ammattilaiset arvostavat nimenomaan arjen helppoutta ja asuvat mielellään lähistön pientaloalueilla, eivätkä kaipaa kaupungin sykkeeseen.

Kaupungin keskustassa on rakennettu uutta, korkeata toimistotilaa, joskin siellä pysytään alle 400 metrin korkeudessa. San Franciscon kaupunki on halunnut turvata riittävän avoimen ja julkisen tilan määrän työpaikkarakentamisen yhteydessä. Toimintatapana on ollut edellyttää tai kannustaa lisärakennusoikeuden saamisella rakennuttajaa toteuttamaan popos-tiloja. Popos – private owned public open space – on nimensä mukaisesti yksityisen tahon omistama ja ylläpitämä julkinen sekä avoin tila. Salesforcella on keskustassa kaksi toimistotornia, joiden yhteyteen he ovat rakennuttaneet tyylikkään bussiaseman ja sen päälle hienon puiston, jossa on erikoisia kasveja, leikkipaikkoja ja kevyen liikenteen väyliä. Yksityinen omistaja vastaa ylläpidosta ja hoidosta, eikä julkinen tila palaudu julkiselle toimijalle kuten meillä silloin, kun maankäyttösopimuksissa sovitaan julkisen tilan rakentamisesta. Järjestelyn hyvä puoli on se, että popos pidetään kunnossa silloinkin, kun kaupungin taloudessa on niukkuutta.

Kuvia Salesforce Parkista.