Pellervon taloustutkimus julkaisi muutama päivä sitten mielenkiintoisen tutkimuksen kaupunkiasukkaiden asumismieltymyksistä. Tulosten ohella kiinnostavaa oli käytetty valintakoemenetelmä, jossa vastaajat joutuivat pohtimaan valintojaan ja painottamaan, mitä tekijöitä arvostavat ja mistä ovat valmiita maksamaan. Tämä ei siis ollut tyypillinen hömppätutkimus, jossa kysytään mikä on asumistoive yleisesti. Hyvää oli myös se, että vastaajilla oli kokemusta kaupunkiasumisesta: kaikki 2900 vastaajaa olivat 21 kaupungin asukkaita.

Raportoinnissa vastaajat jaettiin neljään pääryhmään, mutta myös vastaajien iän perusteella tehtiin havaintoja. Paljon puhuttu liikkumiskäyttäytymisen muutos tuli esiin. Alle 40-vuotiaiden asumisvalinnoissa painottuivat liikenneyhteydet siten, että tärkeintä olivat työ- ja koulumatkojen sujuvuus. Lähes puolet alle 40-vuotiaista eivät olleet halukkaita maksamaan rakenteellisen pysäköintipaikan todellisia kustannuksia. Mielenkiintoinen tieto ajatellen Helsingin uutta kokeilua markkinaehtoisesta pysäköinnistä. Toki rakennuttajat ovat tämän tienneet, mutta kaavoittajat ja päättäjät eivät, tai eivät ainakaan ole uskoneet. Toisaalta yli 40-vuotiaista vain 7 prosenttia oli näin nihkeitä.

Nuoremman väen asenteita autoilua kohtaan heijastelee myös STT:n 31.5 julkaisema tieto, jonka mukaan 18-vuotiaiden ajokorttien määrä on tippunut viidessä vuodessa ikäluokkatasolla 61,1 prosentista 55,8 prosenttiin. Uudellamaalla ajokortti on 44,2 prosentilla 18-vuotiaista, mutta Etelä-Pohjanmaalla kurvaillaan vielä 77,3 prosentin voimin.

Alle 40-vuotiaat suhtautuivat vanhempaa väkeä myönteisemmin vuokra-asumiseen, vaikka olivat toisaalta myös halukkaampia maksamaan lisätilasta. Tosin alle 4-kymppisillä on usein meneillään myös elämänvaihe, jossa kotona asuu alaikäisiä lapsia eli tilaa tarvitaan. Nuoremmat olivat kiinnostuneempia myös yhteisistä sauna- ja työtiloista. Selvää asennemuutosta siis vaikkapa jakamiseen ja autoiluun liittyen on nähtävissä.

Yksi kiinnostava kysymys tiivistyvissä kaupungeissa ovat vihreys, puistot, pihat ja parvekkeet. Vastaajaryhmistä modernit viherkaupunkilaiset (11 %) ja viherkaupungin pientaloasujat (24 %) pitivät vehreyttä tärkeänä, sen sijaan urbaaneille kaupunkilaisille (15 %) riitti luonnoksi lähipuisto. Hintatietoisille omistusasujille (50 %) erityisen tärkeää oli asumisen hinta. Kerrostaloasumisen tärkein houkuttelevuutta lisäävä tekijä oli piha tai terassi/parveke.

Toteutimme YIT:llä kaksi vuotta sitten yhdessä yli sadan asiantuntijan kanssa osallistavan prosessin, jossa kehitimme pihakonseptin, joka voidaan toteuttaa pienelläkin pihalla. Hieman yksinkertaistettuna lopputulemana oli, että hyvässä pihassa on aktiivinen alue, sosiaalinen alue ja rauhallinen alue. Kaikkia tarvitaan ja tunnelman sekä tarpeen mukaan voi vaihtaa aluetta. Konseptia on sovellettu eri toimintamaissa ja yksi esimerkki toteutettiin Suomi 100 -lahjana Pasilan melko huonokuntoiseen Sähköttäjänpuistoon. Raportti on julkinen.

Yksi havainto Pellervon tutkimuksessa oli, että lähiöihin suhtauduttiin kielteisesti. Se on sikäli huolestuttavaa, että lähiöissä asuu yli miljoona suomalaista, ja jos kiinnostus niitä kohtaan heikkenee, myös omaisuuden arvo hupenee. Lähiöiden kehityshankkeita on toteutettu sekä valtakunnallisesti että paikallisesti. Uusi hallitusohjelmakin ottaa kantaa lähiöihin todeten: ”Edistetään sosiaalista eheyttä ja pysäytetään eriytymiskehitys. Lisäksi edistetään kestävien liikenneratkaisujen luomista, täydennysrakentamista, viihtyisyyttä, yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta ja torjutaan syrjäytymistä”. Pellervo puolestaan suosittelee lisäämään monipuolisia palveluja ja hyviä liikenneyhteyksiä.

Viimeaikainen tutkimus kertoo, että lähiöissä yhteisöllisyys ei ole erityinen ongelma, pikemminkin päinvastoin. Eräässä Helsingin lähiössä tehdyssä osallistavassa tutkimushankkeessa havaittiin, että erityisen mielenpainuvaa oli, kun päästiin lähiöstä pois ja teatteriin. Lähiöiden kehitys tarvitsee konkretiaa eli investointeja. Joukkoliikenne on julkisen vallan käsissä. Palvelut paranevat, kun asukkaita tulee lisää eli kun täydennysrakennetaan. Kaavoituksellisesti tähän on esimerkiksi Helsingissä ja Vantaalla valmiuksia, haasteena ovat toisinaan taloyhtiöt, jotka ilmeisistä hyödyistä huolimatta eivät välttämättä innostu. Eräät kaupungit tarjoavat jo merkittäviä porkkanoita alhaisten maankäyttökorvausten muodossa, mutta uusia ja houkuttelevampia keinoja tarvitaan.