Kuvataiteella ja arkkitehtuurilla on aina ollut tärkeä sija kaupunkien markkinoinnissa, matkailun edistämisessä ja myös kaupunkien oman identiteetin rakentamisessa. Richard Floridan jälkeen alettiin ymmärtää kulttuurin merkitystä myös osaavan työvoiman houkuttelussa. Bilbaon Guggenheim yhdisti kuvataiteen ja wau-arkkitehtuurin, ja nyt mikään itseään kunnioittava kaupunki ei voi suunnitella uutta taidemuseota ilman näyttävää arkkitehtuuria. Yksi omaperäisimpiä esimerkkejä viime vuosilta on Wienin tumman puhutteleva ”black box”. Helsinki laajensi näkökulmaa onnistuneesti kirjastoihin Oodin muodossa.

Identiteettiä eivät rakenna vain kaupungit, vaan myös lähes jokainen meistä enemmän tai vähemmän tietoisesti erityisesti sosiaalisessa mediassa. Me keski-ikäiset pyörimme vielä Facebookissa, mutta nuorempi väki on siirtynyt jo selkeästi visuaalisempaan ilmaisuun erityisesti Instagramin avulla. Visuaalisuus toimii hyvin somessa silloin, kun ollaan näyttävissä, tunnetuissa ja tunnistettavissa ympäristöissä. Siis vaikkapa Vapauden patsaan tai Eiffel-tornin äärellä. Kymmenen vuotta sitten ehkä kerrottiin, että täällä ollaan. Nyt se näytetään.

Uudet visuaalisen taideilmaisun muodot näyttävät selvästi hyötyvän tästä kehityksestä. Otan kaksi esimerkkiä Helsingistä: Lux Helsinki ja uuden Amos Rexin avausnäyttely, jonka toteutti Teamlab. Lux Helsingissä valotaide tuodaan tunnettujen rakennusten ja paikkojen yhteyteen. Hienot teokset, piristystä pimeään aikaan, ei pääsymaksua ja mahdollisuus kokea tutut kohteen uudella tavalla ovat tuoneet väkijoukot kaduille. Ja postaukset someen ovat paljon näyttävämpiä kuin kuva Ateneumin portaikosta ja näyttelyjulisteesta. Aivan vastaava ilmiö on näkyvissä Lapin kohteiden markkinoinnissa. Bollywood-tähden Instagram-tililleen Lapin lomastaan postaama kuva tavoittaa miljoonat ihmiset tehokkaammin, vaikuttavammin ja kustannustehokkaammin kuin mitään muu kanava.

Amos Rex meni Teamlabin kanssa vielä pidemmälle. Näyttelyvieraat olivat suorastaan lähes orgaaniselta tuntuvan taideteoksen sisällä tai melkein osa sitä. Ja postauksetkin olivat sen mukaisia. Kiinnostavaa onkin nähdä, saako juuri avautunut Maigret-näyttely yhtä suuren suosion. Ainakin tilan arkkitehtuuri pääsee nyt paremmin esiin. Ja Maigret on tietysti modernin taiteen ehdotonta eliittiä, joten ainakin kaltaiseni kulttuurin suurkuluttajat odottanevat innolla kokemusta. Avausviikonlopun jonot jätin suosiolla väliin.

Arkkitehtuurinsa puolesta myös Oodi tarjoaa hienoja mahdollisuuksia kertoa vierailustaan, sekä sisääntulosivu että kolmannen kerroksen aaltoileva sisäkatto ovat vaikuttavia.

Kaupungit tarvitsevat näkyviä projekteja noustakseen ja pysyäkseen matkailijoiden, osaajien, sijoittajien ja päättäjien tietoisuudessa. Jokaiselle meistä ne tarjoavat mahdollisuuden oman identiteettimme rakentamiseen ja viestimiseen. Ennustan kasvua voimakkaan visualisella taiteella ja varsinkin osallisuuden kokemuksia tarjoaville projekteille, näyttelyille sekä kohteille. On tietysti hieman kiusallista, jos taidemuseon arkkitehtuuri on jopa tärkeämpää kuin näyttelyn sisältö, mutta mahtaako tämä olla suunta? Taiteen tekijöille avautuu ehkä enemmän tilaisuuksia, toisaalta jonkinlainen konsumeristinen lähestymistapa taiteeseen valtaa alaa.

Joka tapauksessa näyttää siltä, että maailma on muuttunut. Digitaalisuus on fundamentaalinen osa monien ihmisten identiteettiä. Virtuaalinen presenssi on jo lähes yhtä tärkeää kuin fyysisen maailman kokemukset, ja nämä maailmat lomittuvat. Virtuaalinen kokemus tulee osaksi kaupunkitilan kokemusta – tämä ei voi olla vaikuttamatta myös kaupunkeihin.