Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju on kirjoittanut raikkaan raportin koskien asumiskustannusten alentamista. Erityisen hyvää Rakentaminen remonttiin -raportissa ovat konkreettiset ehdotukset.

Kangasharjun lähtökohtana on kiusallinen tosiasia, että asumismenot edustavat Suomessa 28 prosenttia kotitalouksien kulutusmenoista, EU:ssa vain Tanskassa taso on Suomea korkeampi ja kylmän Pohjolan Norja yltää vain 23 prosenttiin. Päinvastoin kuin monet rakennuttajien voittoja (?) kauhistelevat, Kangasharju toteaa ongelman olevan liian huono kannattavuus ja sitä kautta liian vähäinen kilpailu. Hänen mukaansa rakennuttajille pitää tarjota kannustumia, mikä puolestaan houkuttelee uusia toimijoita ja johtaa kilpailun lisääntymiseen sekä tuottavuuden kasvuun. Keinoina hän ehdottaa kaavoituskorvausten ja tonttivuorien irrottamista kerrosneliöperusteesta sekä kiinteistöveron muuttamista enemmän maapohjaan perustuvaksi.

Rakennuttamisen houkuttelevuuden parantaminen on hyvä ehdotus, joskin osaltaan ongelmana on käytännön rakentamisessa pula työmaatoimihenkilöistä, mutta tätä voidaan auttaa koulutuksella. Samanaikaisesti tarvitaan entistä aktiivisempaa kaavoittamista ja väestönkasvun vaatiman infrastruktuurin rakentamista. Nopea väestönkasvu on kuntatalouksille haasteellista ja siksi Kangasharju ehdottaakin valtionosuusjärjestelmän muuttamista kasvukuntia tukevavaksi. Tämä on tarpeen, koska kaavoituskorvausten ja tonttivuokrien alentaminen vähentää kuntien tuloja. Kangasharju esittää siis selkeää tukea kaupungistumiselle. Ja kuten tunnettua, kaupungistuminen nopeuttaa talouskasvua ja työllisyyden paranemista sekä lopulta valtio hyötyy verotulojen kasvun myötä. Pakettiin voisi lisätä vielä asuntokaupan varainsiirtoveron poiston, joka jarruttaa sekä kaupungistumista että sopivamman asunnon hankkimista kaupungeissa.

Kangasharjun mukaan kaupunkien tonttivuokrien nykyinen taso on luokkaa 4 prosenttia. Liian alhainen taso on piilotukea asumiselle, liian korkea puolestaan piiloveroa asukkailta. Oikeaa tasoa voi Kangasharjun mukaan haarukoida valtion ja kuntien varainhankinnan tasosta, joka on nyt luokkaa 1 prosentti. Jos tontinvuokrat vastaisivat julkisen sektorin varainhankinnan korkotasoa, asumiskustannukset laskisivat merkittävästi. Pelkästään Helsingin ARA-kohteissa säästö olisi asukkaille ja KELAlle 45-65 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavasti siis kaavoituskorvauksia pitäisi alentaa. Menetettyjä tuloja kaupungeille kompensoitaisiin valtionosuuksien kautta.

Kangasharju tekee muitakin ehdotuksia, mutta yllä on kuvattu tärkeimmät. Hänen lähtökohtanaan on selvästi edistää asumiskustannusten alentamista entistä aktiivisemmalla rakentamisella paikkoihin, joissa ihmiset haluavat asua. Siis vähemmän sääntelyä ja enemmän markkinaehtoista toimintaa sekä toisaalta kaupungistumisen edellytysten parantamista. Mitä tulee rakennuttajien katteisiin, hänen mukaansa ne lopulta laskevat kilpailun lisääntyessä, mikä pitää hinnat kurissa ja parantaa yritysten tuottavuutta. Kilpailun osalta lisäisin vielä tarpeen tontinluovutuskilpailujen aktiivisempaan käyttöön, Helsinki näyttää tässä hyvää esimerkkiä. Iänikuisen päivittelyn sijaan Kangasharju esittää raikkaita ehdotuksia, erinomainen keskustelunavaus!