Viime vuosina on keskusteltu ja väitelty aktiivisesti yhdyskuntarakenteiden tiiviydestä. Suurimpien suomalaiskaupunkien kuten Helsingin ja Tampereen uudet yleiskaavat tähtäävät merkittävään tiivistämiseen. Kuntatalouden kannalta hyödyt ovat ilmeisiä suhteellisesti alhaisempien infrastruktuurikustannusten kautta, asukkaat taas hyötyvät esimerkiksi helpommin saavutettavista lähipalveluista ja paremmasta joukkoliikenteestä.
Tiiviyden yhteydestä terveyteen on keskusteltu vähemmän, eikä kotimaista tutkimustakaan liiemmälti aiheesta ole. International Journal of Environmental Research and Public Health -sarjassa julkaistiin muutamia kuukausia sitten erittäin mielenkiintoinen tutkimus[1] laajalla yhdysvaltalaisella aineistolla, jossa tutkittiin yhdyskuntarakenteen tiiviyden ja elinajanodotteen yhteyttä. Motiivina tutkimukselle oli havainto, että huolimatta korkeista terveydenhuollon kustannuksista USA ei menesty elinajanodotteen suhteen erityisen hyvin muihin kehittyneisiin maihin verrattuna.
Sinänsä selityksiä yhdysvaltalaisten elinajanodotteen ”lyhyyteen” on tunnistettu aikaisemmassa tutkimuksessa. Näitä ovat olleet esimerkiksi sosioekonomiset tekijät (korkeamman tulotason omaavat elävät pitempään) ja koulutus (koulutetut elävät pitempään) tai käyttäytymiseen ja ympäristöön liittyvät tekijät kuten tupakointi, ylipaino ja liikenneonnettomuudet. Esimerkiksi 15-24 -vuotiaiden keskuudessa liikenneonnettomuudet ovat yleisin kuolinsyy.
Yhdyskuntarakenteen tiheyden vaikutuksesta elinajanodotteeseen ei kuitenkaan tutkimustietoa löytynyt, joten tutkijat tarttuivat asiaan. Tutkimusmenetelmänä käytettiin rakenneyhtälömallinnusta (structural equation modelling), joka arvioi teoreettisesti tuotettuja malleja dataa vasten. Sisäsyntysiä muuttujia olivat elinajanodote, kotitalouden vuosittain ajamat mailit, keskimääräinen painoindeksi ja tupakointi, ulkoisia muuttujia tiiviys county-tasolla, metropolialueen väestömäärä, sosio-ekonominen status ja valkoisen väestön osuus.
Analyysin lopputuloksena päädyttiin siihen, että määritellyn alueen tiheyden kaksinkertaistuessa elinajanodote kasvaa kolme prosenttia, mikä tarkoittaa USA:n tapauksessa kahta ja puolta vuotta. Täysin yksiselitteistä kausaalista suhdetta elinajanodotteen ja tiiviyden välille ei tutkimuksessa löydetty, mutta useita epäsuoria syitä kyllä. Esimerkiksi ajatettujen mailien määrä on pienempi tiheillä alueilla, mikä vähentää onnettomuuksia. Alhaisempi painoindeksi tiheillä alueilla puolestaan vaikuttaa sydän- ja verisuonisairauksiin. Osaselitys alhaisemmalle painoindeksille voi olla mahdollisuus suoriutua arjen asioista kävellen ja pyörällä. Hajautuneilla alueilla ilman laatu oli parempi ja rikoksia tehtiin vähemmän, mutta näiden tekijöiden painoarvo oli edellisiä selvästi pienempi.
Yhtä kaikki, erittäin ajankohtainen tutkimus, jonka tulokset eivät sinänsä ole mitenkään erityisen yllättäviä. Toivottavasti suomalaisellakin aineistolla tarkasteltaisiin asiaa pikimmiten. Käytännössä kehitettäessä tiivistä kaupunkia on suunnittelussa ja toteutuksessa huomioitava monia asioita kuten riittävä väestökonsentraatio, jotta palveluita todella syntyy lähietäisyydellä, tai vähäpäästöisen liikkumisen ja liikenteen houkuttelevuus (reitit, elämyksellisyys, vuorovälit). Helsingissä merkittävä pyöräilyä haittaava tekijä ovat varkaudet. Yhdysvaltalaistutkimuksen tulokset ovat joka tapuksessa mielenkiintoiset ja nostavat esiin melko ison eron elinajan odotteessa. Mitä jos kaupunkimaisen elämäntavan todettaisiin tuovan parempaa hyvinvointia ja lisää elinvuosia myös Suomessa? Siinäpä olisi ainakin poliittisesti sihisevän kuuma löydös.
[1] Hamidi, S. et al.: Association between Urban Sprawl and Life Expectancy in the United States. International Journal of Environmental Research and Public Health 2018, 15, 861.
Nokkela Kaupunki 
On mahdollista, että tiiviissä ympäristössä elää pitempään. Mutta jos haluaa elää ikuisesti, pitää hyväksyä Jeesus Nasaretilaisen tarjous, jossa Hän lupaa iankaikkisen elämän niille, jotka uskovat Hänen olevan Jumalan Poika, jolle on annettu kaikki valta taivassa ja maan päällä. Mielestäni pitkän tähtäyksen -iankaikkisuuden – ollessa kyseessä, kannattaa uskoa persoonaan – Jeesukseen Kristukseen – joka lupaa ikuisen elämän kaikille niille, jotka uskovat Häneen.
Näennäisesti johdonmukaisia päätelmiä varmasti löytyy. Selvää on, että tiheä infra varmasti pudottaa kustannuksia rakentamisen osalta.
Haastavampaa on väittää, että asujaimisto tarttuisi välineenä esim. polkupyörään pyrkiäkseen luonnon helmaan, jolla on monella tapaa todistettu olevan osansa niin henkisen kuin fyysisen kunnon nousuun. Riittävä asukastiheys synnyttää erilaisia tarpeita ja liiketoimintaa kysynnän suhteen. Oleellista on, että asukkaiden tulotaso on riittävä käyttääkseen näitä palveluita. Haasteita syntyy juuri vaurauden jakautumisen suhteen.
Korkeat asuinrakennukset näyttävät lyhytaikaisen kokemuksen osalta Helsingissä vaikeilta markkinointikohteilta, joille nykyisellä hintatasolla ei löydy ostajia. Näin siitä huolimatta, että asuntojen tilantarjonta poljetaan alas ja samalla ihmetellään syntyvyyden kehitystä. Kysymyksiä herättää myös kehitystrendi kasvavasta asumisen tuesta verovaroin, jotta kysyntä ja tarjonta löytäisivät toisensa.
Tiheä kaava ja pyöräilyn kasvattaminen, näyttää keskustoissa meillä Suomessa johtavan siihen, että pyöräilylle lohkotaan pääväylistä oma tilansa eli useasti juuri niiltä kaduilta jossa liikenne ruuhkautuu. Jokainen, toivottavasti myös liikenne ja kaavasuunnittelijat ovat tietoisia pienhiukkasten vaikutuksesta terveyteen.
”Structural equation modelling”- menetelmästä en osaa sanoa mitään, mutta olettaisin, että mallinnos vaatisi aikajänteenä pidempää tiedon keräämistä, jotta voitaisiin vakuuttua johtopäätösten oikeellisuudesta.