Alvar Aalto Symposium pureutui asumiseen ja hyvän arkkitehtuurin olemukseen

Kansainvälinen Alvar Aalto Symposium järjestettiin kuluneella viikolla 14. kerran. Paikkana oli Jyväskylä ja teemana erittäin ajankohtainen New housing solutions for cities in change. Itselläni oli ilo olla mukana Markku Hedmanin rauhallisen jämäkästi johtamassa ohjausryhmässä ja tietysti myös itse Symposiumissa. Ohjelmassa oli erinomainen kattaus koti- ja ulkomaisia asiantuntijoita. Kiinnostavimmat esitykset liittyivät yhteisölliseen asumiseen, asuntojen joustavuuteen, kestävyyteen ja itse arkkitehtuurin luonteeseen. Seuraavassa muutamia nostoja kiinnostavimmista puheenvuoroista.

Yhteisöllistä asumista lähestyttiin sekä suurten kaupunkien korkeiden asumiskustannusten että ihmisten kokeman yksinäisyyden näkökulmasta. Anna Kestler zürichlaisesta Duplex-arkkitehtitoimista esitteli kiinnostavan yhteisöllisen asumisen konseptin, jossa yhdistyvät hienosti yksityisyys ja kuuluminen yhteisöön. Asukkailla oli käytössä oma tila tai huone, mutta yhteiset tilat ympäröivät kauttaaltaan huoneita, eikä niin kuin vanhassa soluasuntomallissa, jossa jokaiseen huoneeseen mentiin yhteisestä eteisestä. Esimerkiksi etätyötä tekevä saattoi työskennellä koko ajan luonnon valossa vaihtaen paikkaansa päivän kulun mukaan. Hieman yleisemmällä tasolla liikkui Tampereen teknillisen yliopiston tutkija Jyrki Tarpio, joka esitteli joustavan asumisen keskeisiä periaatteita. Suunnittelun ohjekirja on tulossa. Jakaminen ja joustavuus näyttäytyivät vahvoina trendeinä puheenvuoroissa.

Chalmersin teknillisen yliopiston arkkitehtuurin professori Ola Nylander puolestaan keskittyi yleisemmin asuntoarkkitehtuurin laatutekijöihin ja kertoi yhteisestä tutkimushankkeesta Göteborgin kaupungin vuokrataloyhtiön kanssa, jossa ei ainoastaan tunnisteta laatukriteerejä kymmenellä eri pääteemaalla, vaan pyritään myös määrittelemään niille mitattavat kriteerit. Tämä on tervetullutta erityisesti tilaajien, rakennuttajien ja asukkaiden kannalta, koska niiden avulla yhteinen keskustelu eri osapuolten välillä on helpompaa. Ei tarvitse puhua löysästi ”hyvästä suunnittelusta”. Samaa muuten kaivattaisiin kaupunkisuunnitteluun. Kaikki keskustelijathan tyypillisesti kannattavat hyvää kaupunkisuunnittelua, sisällöstä ollaankin sitten reippaasti eri mieltä.

Lähiaikoina Tampereen teknillisessä yliopistossa professorina aloittava belgialainen Sofie Pelsmakers – onnittelut TTY:lle hienosta rekrytoinnista – puhui kestävyydestä ja totesi, että se perustuu asumisessa kolmeen pääteemaan, ihmisiin (people), suorituskykyyn (performance) ja runouteen (poetics). Hän kritisoi arkkitehtejä näyttävistä ”eco-bling” -ratkaisuista, jotka luovat mielikuvaa kestävyydestä, mutta eivät sitä todellisuudessa tuota. Kyytiä saivat esimerkiksi Bill Dunsterin Lontoossa sijaitseva BedZed ja Boscon Milanossa sijaitseva kasvien täyttämä Bosco Verticale. Aitoa kestävyyttä eivät ole kadulle näkyvä, mutta huonosti toimiva minituulimylly katolla, tai parvekkeet täyttävät kasvavat puut, jotka tosiasiallisesti vievät tilan asukkailta ja aiheuttavat kasvavaa kosteusriskiä. Energiatehokkuuden ja teknologian rinnalle tarvitaan yhdessä tekemistä asukkaiden kanssa. Poetiikalla Pelsmakers viittaa yleisemmin kauneusarvoihin ja siihen, että kaunis ympäristö on kestävää, koska siitä halutaan pitää huolta. Kestävyydestä puhui myös Serum Arkkitehtien Antti Lehto erityisesti puurakentamisen näkökulmasta.

Yhden vaikuttavimmista puheenvuoroista käytti nuori italialainen arkkitehti Peter Pichler, joka tosin on ehtinyt jo työskentelemään muun muassa edesmenneen Zaha Hadidin ja Rem Koolhaasin kanssa. Nykyisin omassa toimistossaan työskentelevän Pichlerin viesti on, että arkkitehtuurin pitää mennä fyysistä kohdetta ja ympäristöä syvemmälle ja että arkkitehtooniseen kontekstiin vaikuttavat ympäröivä kulttuuri, kieli, maantiede, politiikka, talous ja teknologia. Ja näitä pitää tutkia perusteellisesti, jotta saadaan aikaan hyvä lopputulos. Vaikuttavan esimerkin hän antoi Pohjois-Italian alpeille sijoittuvasta upeasta rinneravintolasta, jossa oli hyödynnetty paikallisia rakennusperinteitä ja materiaaleja, ja jossa vierailijan näkymät sekä atmosfääri olivat tärkeämpiä kuin miltä rakennus objektina näyttää. Loistava esimerkki siitä, miten teoria ja näkemys viedään käytäntöön ja miten siitä voidaan analyyttisesti keskustella.

Yleisesti ottaen Symposium oli hyvin järjestetty ja sisältö laadukas. Suomalaisten ja ulkomaalaisten esityksissä havaitsin sellaisen eron, että ulkomaiset puhuivat pääasiassa toteutetuista hankkeista, suomalaisten tapauksessa ei läheskään aina ollut selvää onko esitetty suunnitelma toteutunut. Antti Lehdon esityksessä mainittiin tyylikkäästi myös tilaaja tai rakennuttaja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s