Matkailun kasvaessa jatkuvasti viime vuosina on alkanut kuulua myös kriittisiä äänenpainoja kehityksen auvoisuudesta. Amsterdamissa ja Barcelonassa osa asukkaista on kyllästynyt huomattuaan asuvansa Airbnb-bilekämpän naapurissa, osa vierailijoista on puolestaan kyllästynyt toisiaan yhä enemmän muistuttaviin rantalomakohteisiin, joissa viihteestä vastaavat englantilaiset polttariseurueet.

Vaikka kuluvana kesänä ei auringosta ole ollut puutetta, olimme jo rouva puolison kanssa ehtineet varaamaan reilun viikon loman Ranskan Rivieralla Nizzaan. Sinne siis, osa lomasta kului yhdessä lähikylässä ja osa kaupungin keskustassa.

Nizza kaupunki itsessään pienehkö, noin 350 000 asukasta, mutta koko metropolialueella asukkaita on noin miljoona. Matkailijoita käy vuosittain nelisen miljoonaa, mikä keskustan ulkopuolella näkyy hämmästyttävän vähän. Kaupunkia ympäröivät kylät ovat rauhallisia ja viehättäviä. Kaikista kylänsisäisistä matkoista suoriutuu pääosin kävellen. Monet pienet ravintolat ovat erinomaisia ja paikallisia herkkuja kuten anjovista sekä simpukoita tarjotaan monessa muodossa. Viineistä varsinkin alueen roseviinit maistuvat kesällä. Illallisen jälkeen voi mennä esimerkiksi kylän keskustan puistoon kuuntelemaan livejazzia. Heinäkuussa Nizzassa on myös korkeatasoiset jazzfestarit. Tunisialaisen Dhafer Youssefin maailmanmusiikki olikin matkan kohokohta.

Ilmaiskonsertti Beaulieu-sur-Merissä.

Kauniista Beaulieu-sur-Meristä pääsee lähijunalla mukavasti keskustaan vaikkapa museokäynnille. Museoista on todettava, että Matisse-museo oli kohtuullisen sekavasti organisoitu ja ainakin tällä kertaa päähenkilön teoksia oli niukasti esille. Bussimatkan päässä olevassa museossa ei ollut myöskään mitään palveluita lukuun ottamatta puiston kioskia, joka sekin suljettiin ennen lounasaikaa. Sen sijaan aivan keskustassa sijaitseva nykytaiteen museo on erinomainen, laaja ja tarjoaa useamman näyttelyn.

Nizzan keskusta on miellyttävä ja sen viihtyvyyteen on myös panostettu viime vuosina. Pysäköintialueita on poistettu ratikan ja kävelyalueiden sekä puistojen tieltä. Nizzan hevosvetoinen ratikka avattiin 1879, ja vuonna 1900 se sähköistettiin. Vuoteen 1953 mennessä ratikat oli korvattu johdinautoilla, mutta vuonna 2007 ratikka palasi. Perimätiedon mukaan budjetti ylittyi reippaasti, mutta koska se on niin suosittu, uusia linjoja rakennetaan ja jouluksi valmistuu linja myös lentokentälle. Muutaman matkustuskerran kokemuksella voin todeta, että ratikka on edullinen ja miellyttävä.

Tässä oli ennen ratikan tuloa parkkipaikka.

Oma lukunsa on sokkeloinen vanhakaupunki kapeine katuineen, ravintoloineen ja pikku liikkeineen. Paikallinenkin väki näytti viihtyvän siellä, ja siellä myös asutaan. Autenttisuudessaan melkoinen vastakohta vaikkapa Dubrovniknin vanhalle kaupungille, joka on ikävä kyllä muuttunut aivan puhtaaksi turistirysäksi ainakin kesäaikaan.

Paikallisasiantuntija Michel kuvailee satunnaiselle flanöörille vanhan kaupungin reittejä.

Englantilaiset loordit eivät olleet täysin hakoteillä keksiessään 1850-luvulla, että Nizza on paljon miellyttävämpi paikka viettää talvikuukaudet kuin kylmän kostea kartano Midlandsillä. Kauniin, pehmeän valon havaitsivat myös monet taidemaalarit kuten Matisse ja Chagall.

Nizzassa on mahdollista yhdistää poikkeuksellisella tavalla kaupunki- ja aurinkoloma. Itse kaupunki ja sitä ympäröivät kylät ovat monin tavoin kiinnostavia ja suuresta matkailijoiden määrästä huolimatta ”ibizoituinen” on onnistuttu välttämään ja kaupunkia kehitetään selvästi kaupunkina, ei uimarantana.