Israelilainen liikennetutkija ja professori Moshe Givoni nosti esiin epäilyjä älyliikenteen siunauksellisuudesta Helsingin Sanomien haastattelussa 3.4. Totesipa hän jopa, että älyliikenne on yleensä vain tyhjä sana. Itse haastattelussa keskityttiin varsinkin itseohjautuviin auroihin, vaikka älyliikenne on tietysti huomattavasti laajempi asia.

Givonin keskeinen huoli liittyi siihen, että itseohjautuvat autot johtavat autoilun lisääntymiseen, koska ohjaamisen sijaan kyydissä voi tehdä vaikka töitä tai katsoa elokuvia. Hän myös epäili ihmisten halua jakaa autoja, koska haluamme olla yksilöllisiä. Autoilun lisääntyminen puolestaan loisi painetta yhdyskuntarakenteen hajautumiselle ja johtaisi kasvaviin ruuhkiin. Haastattelussa oli esillä muitakin aiheita, mutta keskityn yllä mainittuihin ja sivuutan myös polttoainekysymyksen sikäli triviaalina, että kaikkea sähköäkään ei edelleenkään tuoteta puhtaasti.

Givoni näyttää ajattelevan, että itseohjautuvat autot olisivat nykyisten henkilöautojen kaltaisia. Samoin olettivat tutkijat muutaman kuukausi sitten julkaistussa Trafin ja Liikenneviraston Tampereen teknilliseltä yliopistolta tilaamassa tutkimuksessa. Myös he päätyivät siihen, että autoilu todennäköisesti lisääntyy robottiautojen myötä

OECD:n alla toimiva The International Transport Forum toteutti todellisiin matkoihin perustuvia simulaatioita Lissabonissa ja Helsingissä päästen hyviin tuloksiin päästöjen ja henkilöauton käytön vähenemisen mielessä erilaisilla raideperusteisen joukkoliikenteen, on-demand -taksien ja taksibussien yhdistelmillä. Helsingin simulaatioissa ei sinänsä puhuttu itseohjautuvista kulkuneuvoista, vaikkakaan erityistä syytä miksei itseohjautuva auto olisi taksibussi tai minibussin kaltainen kulkuneuvo ole. Mielikuviin tietysti vaikuttaa se, että eri puolilla maailmaan esitellyt kokeiluautot ovat yleensä henkilöautoja.

Jaetun kulkuneuvon matkakustannus on todennäköisesti edullisempi kuin taksin ja niille voidaan myöntää etuisuuksia liikenteessä. Ihmisten haluun omistaa suuressa määrin itseohjautuvia autoja en usko. Givonin viittaamille yksilöllisyyttä tavoitteleville henkilöille syntyy markkinoiden kehittyessä varmasti erottuvia palveluita, joissa auto näyttävämpi tai niissä on jotakin muuta erityistä, josta ollaan valmiita maksamaan.

Robottiauton mukavuudesta en osaa sanoa mitään muuta kuin että mahdollisesti ajo on tasaisempaa kuin kuljettajan kanssa. Muutenhan auto ei ole erityisen miellyttävä työskentely-ympäristö, varsinkaan verrattuna raideliikennevälineisiin. Ja robottiautokin jarruttaa ja kiihdyttää ja joutuu ajamaan vaihtelevan laadukkailla tienpinnoilla ja vaikkapa loskassa. En pidä myöskään elokuvien katselua autossa erityisen nautinnollisena. Sen sijaan omakohtainen ajaminen hyvällä autolla ja hyvällä tiellä on usein miellyttävää.

Ja lopulta meillä ei ole mitään erityistä syytä olettaa, että robottiauton käyttö tulisi olemaan erityisen edullista. Valtio tarvitsee rahaa ja autoilu on perinteisesti ollut hyvä lypsylehmä, joten tavalla tai toisella verottaja ottaa osansa.

Pelkän liikkumisen sijaan on myös tarkasteltava yhdyskuntarakennetta ja erilaisten toimintojen sijoittumista. Riittävällä tiiviydellä sekä asumisen, työpaikkojen ja palveluiden sekoittumisella monet asiat voidaan hoitaa lähiympäristössä ilman autoa. Ja toisaalta tiheillä alueilla saadaan aikaan kunnollinen joukkoliikenne, joka varsinkin raiteilla toimivana on miellyttävä ja kapasiteetiltaan hyvä. Viime kädessä ratkaisut ovat vaaleilla valittujen päättäjien käsissä, koska infrastruktuuri on julkista ja kaavoituskin kuuluu kunnille.

Itseohjautuvien autojen merkittäviä etuja ovat joka tapauksessa pääoman käytön tehostuminen jakamisen myötä, pysäköintitarpeen väheneminen sekä mahdollisuus järjestää syöttö- ja liityntäliikenne tehokkaasti. Ja viime aikaisista ikävistä tapauksista huolimatta lopulta tekoäly lienee parempi kuljettaja kuin ihminen.