Tuoreessa Kauppalehti Optiossa (17/2017) on mielenkiintoinen artikkeli liikenteen vallankumouksesta. Teemat ovat tuttuja, puhun ja kirjoitan niistä itsekin silloin tällöin. Artikkelissa Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimusjohtaja Arto O. Salonen toteaa, että ”ihmiset luopuvat autoistaan, jos saavat tilalle jotakin parempaa”. Hieman samantapaisesti olet käyttänyt ilmaisua, että joukkoliikenne on tykkäämisbisnestä. Käyttäjää ei pääsääntöisesti kiinnosta välityskyky, kapasiteetti tai polttoaine, vaan helppous ja miellyttävyys. Päivän buzzword on MaaS (Mobility as a Service) eli liikkuminen palveluna. Missä mennään tällä hetkellä oikeasti?
Olin perjantaina 27.10 työmatkalla Tampereella. Ajokeli ei ollut aivan parhaasta päästä, eikä neljän tunnin ”hukkaaminen” vain ajamiseen oikein houkutellut, siispä julkisilla. Vallilan Konepajalta Pasilan asemalla matka sujui miellyttävästi 9:n ratikalla. IC-juna Tampereella lähti aikataulun mukaisesti ja toisen kerroksen ekstraluokassa sai rauhassa kirjoittaa, kuuluipa siihen jopa kahvi, joka oli asiallista ja lämmintä. Vaikka ajoissa lähdettiin, Tampereella oltiin myöhässä aikataulusta 12 minuuttia. En ollut aivan minuuttiaikataululla liikkeelle, mutta taksia sai odotella jonkin aikaa Tampereen rautatieasemalle.
Onnistuneen tilaisuuden jälkeen klo 14 ryhdyin tilaamaan taksia Härmälään. Auto luvattiin lähettää, mutta sitä ei kuulunut. Soitin uudestaan 15 minuutin päästä, ruuhkaa valiteltiin, mutta keskus lupasi yrittää parhaansa. Noin 14.40 totesin, että mahdollisuudet ehtiä 15.02 lähtevään junaan (johon olin ostanut lipun) oli heikohkot. Vanhasta muistista suunnistin läheiselle bussipysäkille, jonne bussi tuli nopeasti. Hämmästyttävästi minulla oli käteistä ja kuski hyväksyi 20 euron setelin. Koskipuistossa pois ja osa matkasta juosten ehdin juuri ja juuri junaan.
Sähköpostien siivousta ja pari puhelua lämpimässä puhelinkopissa, jonka jälkeen kello olikin jo 16. Katsoin ansainneeni oluen, varsinkin kun kylmä kahvi ekstrassa ei oikein houkutellut. Ihmettelin junaan tullessani pitkää jonoa ravintolavaunussa ja se oli edelleen pitkä. Kävi ilmi, että aivan täyden junan ravintolassa oli vain yksi myyjä ja perjantaina tuohon aikaa kysyntä oli huipussaan. Varmaankin kokemuksesta, jos ei analytiikasta, tiedetään, että perjantai-iltapäivän junat HKI-TRE -välillä ovat täynnä. Ajoissa lähdettiin, Pasilassa oltiin reilut 10 minuuttia myöhässä. Asemalta suoraan 9:n ratikkaan ja tyylikkäästi kotiovelle.
Omalla autolla kokonaismatka-aika olisi ollut noin tunnin lyhyempi, eikä olisi tarvinnut jännittää saako Tampereella taksia. Puhelimella olisi voinut muutaman asian hoitaa, mutta muuten aika olisi ollut hukkaan heitettyä, vaikkakin ajaminen hyvällä autolla hyvää musiikkia kuunnellen olisi ollut rentouttavaa ja miellyttävää. Yhtä kaikki, matkaketju oli vaihteleva, ja itse sana ketju antaa väärän kuvan sujuvuudesta. Jokainen elementti toimii itsekseen ja maksatapahtumia on useita. MaaS:stä ei ollut tietoakaan. Arvosanat annan seuraavasti: HKL 10-, Tampereen taksi 5, TKL 9 ja VR 7. HKL:n miinus tulee siitä, että Sporat -sovellus ei toimi uudessa iPhonen käyttöjärjestelmässä, TKL:n arvosana putoaa hieman siksi, että sain vaihtorahan kasana kolikoita.
Kannatan muuten lämpimästi Anne Bernerin ehdotuksia junaliikenteen kilpailun lisäämiseksi, samoin taksiliikenteen kilpailun lisäämistä. Vaikka joukkoliikennettä kannatan ja sitä paljon käytän, autostani en vielä luovu.
Kokeileppa ensi kerralla Valopilkku sovellusta taksin tilaamisessa. Toimii oman kokemukseni mukaan varsin hyvin ja ei tarvitse puhelimessa jonottaa. Yksi taksikuski tiesi kertoa, että Valopilkku tarjoaa myös lähintä taksia, kun keskus taas tarjoaa lähimmällä tolpalla olevaa taksia. Tällä voi olla joskus hyvinkin iso ero (esim. Härmälässä, jossa tolppia ei kauheasti ole, mutta takseja voi olla liikkeellä).