Volvo ilmoitti siirtyvänsä henkilöautotuotannossaan lähivuosina kokonaisuudessaan sähköautoihin ja hybrideihin. Vaikka Volvo ei aivan suurimpia valmistajia olekaan, ilmoitus kertoo osaltaan kehityksen suunnasta. Muutkaan suuret valmistajat eivät näytä uskovan polttomoottoreiden tulevaisuuteen. Huomionarvoista on joidenkin suurten kaupunkien (Pariisi, Oslo ym.) pyrkimykset kieltää dieselautojen käyttö alueellaan.
Sähköautot ratkaisevat meluun ja käytön aikaisiin päästöihin liittyvät ongelmat, mutta oleellinen kysymys on tietysti käytettävän sähkön tuotantotapa. Ja kun aivan lähivuosikymmeninä ei ole näköpiirissä kykyä globaalisti siirtyä täysin uusiutuvaan tuotantoon, on entistä tärkeämpää kehittää liikennejärjestelmiä kohti joukkoliikennettä ja kevyttä liikennettä sekä vähentää liikkumistarvetta viisaalla kaupunkisuunnittelulla. Jakamistalouden palvelut taas auttavat autojen käyttöasteen nostossa, mikä puolestaan säästää luonnonvaroja.
Volvon ilmoitus herättää pohtimaan suomalaisen biotalousstrategian mielekkyyttä. Vaikka siirtymä sähköautoihin vaatii pitkän siirtymäajan, ovatko biopolttoaineet lopulta kovin pitkäjänteinen ratkaisu liikenteen polttoaineissa? Riski liittyy myös poliittiseen päätöksentekoon eli siihen kauanko biopolttoaineita pitää sisällyttää polttoaineisiin. Yhtä hyvin voi todeta, että yksityiset yritykset voivat investoida vapaasti investoida uskomiinsa ratkaisuin, riskin kantavat lopulta omistajat. Oma kysymyksensä on minkälaista riskiä kannattaa ottaa veronmaksajien rahoilla erilaisten yritystukien muodossa.
Samaan kokonaisuuteen liittyy Suomen osalta metsien käsittely kansallisessa päästölaskennassa. EU:n ympäristövaliokunta teki tällä viikolla päätöksen, jonka mukaan hakkuut, jotka ylittävät vuosien 2000-2012 keskimääräisen tason, lisäävät Suomen päästöjä. Laaja joukko tutkijoita on kiinnittänyt asiaan huomiota jo aikaisemmin keväällä, mutta tälläkään kertaa tutkimus ei ole saanut merkittävää poliittista vastakaikua. Itse asiassa maan hallituksen biotalousstrategian ytimessä on hakkuiden huomattava kasvattaminen. Ainakin MTK ja keskustamepit olivat tyytymättömiä EU:n linjaukseen. En ole asiantuntija aiheessa, mutta luotan tässä enemmän tutkijoihin kuin etujärjestöihin.
Näin pieneen maahan kuin Suomi ei mahdu montaa suurta teemaa kerrallaan. Viime vuosien kansallisen elinkeinopolitiikan keskiössä on ollut vahvasti biotalous. On puhuttu biotuotetehtaista, biojalostamoista, biopolttoaineista ja tietysti puurakentamisesta, jota on tosin edistetty vuosikymmeniä. Vaikka esimerkiksi lääkeainekehitys on biotaloutta, keskustelu pyörii täysin metsien laajemman hyödyntämisen ympärillä. Toivottavasti jo melko vahvat signaalin niin Volvolta kuin EU:lta herättävät pohtimaan kansallisen strategian riskejä ja mielekkyyttä.
On ymmärrettävää, että olemme juuttuneet metsien hyötykäyttöön, metsiähän meillä riittää. Niitä kuitenkin voi myös hyödyntää vaikkapa matkailun, ruoan tai designhuonekalujen alueella. Tai ilmastonsuojelumielessä todellisina hiilinieluina. Raaka-ainelähtöisen liiketoiminnan kehittämisessä on myös aina omat ongelmansa: mitä jos kuluttajat nyt eivät vaan halua ostaa asuntoa puukerrostalosta tai poliittinen tuuli kääntyy sähköautoilun edistämiseksi kuten Norjassa? Suomi nousi maailman kärkeen osaamispohjaisessa taloudessa aivan 2000-luvun taitteessa, toki pitkälti Nokian vedolla. Ehkä se on kuitenkin Suomen tie, vaikkakin keinot sen edistämiseen ovat nyt toisenlaisia kuin 15 vuotta. Ongelma on se, että näitä keinoja ei ole oikein kyetty kunnolla tunnistamaan.
Nokkela Kaupunki 
Luulenpa että vieläkin iso biotalouselinkeinoelämä on virittänyt aistejaan tunnistamaan markkinoiden muutosta. Toinen varmalta tuntuva asia on että biotalouden toiminta on jatkossa kiristyvän kontrollin alainen ja Metsä-Suomi tarkentuu ja supistuu alueellisesti. Metsäpellot tuottavat vain, jos ostoja/ hakkuita on mahdollista isoilla koneille tehdä. Tällä hetkellä metsää sijoittaminen on yleistä eli omistaminen keskittyy voimakkaasti. Missä vaiheessa Suomen maa- ja metsätaloutta pyöritetään ulkomaisten jättiläisten ohjauksella ja rahoituksella. Kokenemme hyppäyksen super – ja hypertasolle nykyisen kasallisen rakennemuutoksen jälkeen. Polttoaine on biotalouden paikallistuotantoa pääosin kv-investoinnein. Tavoitteena pitäisi olla biotalouden vallankumous kuituihin, koteihin, energiaan ja kaikkeen vielä tunnistamattomaan kestävään elämiseen. Toisaalta moni tilallinen on rajusti laajentanut toimintaansa palvelujen suuntaan eli kyllä silläkin puolella on loputtomasti muutosvalmiuksia. Mikä on tähän vaikuttanut. Keskittynyt yritystiminta on vetänyt kannattavuuden sille tasolle että pitää olla satoja ja tuhansia hehtaareita aktiivisesti käytettyjä tuotantoalueita. Saas nähdä, miten lähimmän kymmenen vuoden aikana käy. Valtio ei ole meitä paljoltikaan päämääriään kertonut. Silloin lienee niin, että isot ja vaikutusvaltaiset toimijat ovat tyytyväisiä.
Nyanssina vielä, että sähköauto ei ole meluton. Nytkin autot soivat renkaiden kautta. Mitä painavampi auto ja levemmät ja joustamattomat renkaat, sitä meluisampi. Nopeuksien lasku onneksi on turvallisuutta lisäävä ja melua vähentävä toimenpiden.
Lämminta kesää!