Olen valmistautumassa toimimaan vastaväittäjänä muutaman viikon päästä työssä, joka liittyy oppilaitosten ja yritysten yhteistyöhön. Hetkellinen osallistuminen tieteelliseen toimintaan herätti minut pohtimaan laajemminkin tutkimuksen roolia maailmassa. Suomalaista keskusteluahan on viime vuodet leimannut toisaalta julkinen vähättely tutkimusta kohtaan kaiken maailman dosentit -kommentteineen, toisaalta professorikunnan ankara kritiikki rahoituksen leikkauksia kohtaan. Professorikunta onkin saanut äänensä paremmin kuuluville kuin vähäosaisempi väki.

Menemättä keskusteluun siitä pitäisikö valtion velkaantua vielä nykyistäkin nopeammin tai että pitäisikö säästöjen kohdistua myös tutkimukseen, pohdiskelen niitä tekijöitä, jotka haastavat yleisemmin tutkimuksen asemaa. Ensimmäinen tekijä on jo pitempään vaivannut väärin ymmärretty postmodernismi, jonka mukaan kaikki on suhteellista ja totuus lähinnä näkökulmakysymys. Näinhän eivät postmodernistit väittäneet, mutta näin heitä on ymmärretty tai väärinymmärretty.

Fakenewsien, trollitehtaiden ja valtioiden entistä systemaattisempien propagandakampanjoiden aikana tuntuisi lohduttavalta, jos asiat olisivatkin vain näkökulmakysymyksiä. Silloin voisimme keskustella edes näkökulmista, nyt mediakriittisyys vaatii jatkuvaa hereillä oloa. Muutama vuosi sitten hyvä ohje oli, että kaikkeen tutkimukseen kannattaa suhtautua kuten Wikipediaan eli olettaa jonkinlainen epäluotettavuus. Nykyisin Wikipedia vaikuttaa lähes tieteen peruskalliolta.

Yksi viime vuosien erilaisen kehitystyön keskeisimpiä muoteja ovat olleet erilaiset kokeilut ja kokeilukulttuuri. Monien asioiden tai ideoiden toimivuutta onkin järkevää kokeilla ennen merkittäviä investointeja, mutta synnyttävätkö kokeilut todella uutta yleistettävää tietoa? Mieleeni tulee vanha tamperelainen vitsi 1930-luvun lentokonetehtaalta. Testikäytössä olleen lentokoneen siipien ja rungon liitos tahtoi murtua. Reipas mekaanikko ehdotti, että porataan reikiä siipien juureen. Koelennolla ratkaisu toimi hyvin. Mistä tiesit, kysyttiin mekaanikolta, johon hän totesi, että vessapaperikaan ei koskaan katkea rei’ityksen kohdalta. Konstruktio ei jäänyt sarjatuotantoon.

Laajassa mitassa tutkimuksen edelläkävijyyttä haastaa myös internet-talous. Internet-taloudessa markkinoiden keskeisiä toimijoita ovat erilaiset alustayhtiöt kuten Google, Amazon, Zalando tai Facebook. Ne keräävät meistä jatkuvasti dataa, ja me teemme ilmaista työtä alustoihin päivittäin. Big datan myötä alustatoimijoilla on yhä enemmän tietoa ihmisten käyttäytymisestä, kulutuksesta, mielihaluista ja arvostuksista. Vastaavia aineistoja ei tutkijoilla ole mitään mahdollisuutta kerätä, eikä alustayritysten aineistoja avata akateemiseen käyttöön.

Systemaattista, jatkuvan tieteellisen arvioinnin kohteena olevaa tutkimusta eivät korvaa vaihtoehtoiset lähestymistavat, kokeilut tai alustojen big data. Ja vaikka tieteelliset totuudet eivät olekaan lopullisia, eivät ne silti vain näkökulmakysymyksiä, vaan tieteellisestä prosessissa vähitellen tarkentuvia selityksiä ja tulkintoja maailmasta. Erityisesti nyt, vaihtoehtoisten totuuksien aikana, tarvitaan pätevää ja kriittistä tutkimusta, joka voi myös antaa eväitä poliittisen päätöksenteon perustaksi. Sanon perustaksi, koska viime kädessä poliittinen päätöksenteko kuitenkin on luonteeltaan arvojen, vallan ja etujen välistä taistelua. Tai kiteyttäen tutkimus voi tarjota välineitä, jos päämäärät kyetään kuvaamaan. On myös tärkeää ymmärtää, että tutkijoiden ja asiantuntijoiden esittämät käsitykset päämääristä eivät ole sen parempia kuin muidenkaan. Vanhan tieteenfilosofisen periaatteen mukaan tosiasioista ei voi tehdä päätelmiä arvoihin.