Olin viikon mittaisella Urbanismisäätiön järjestämällä tutustumismatkalla Portlandissa Yhdysvalloissa, jossa tapasimme hallinnon, tutkimuksen, elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia. Erityisesti keskityimme kaupunkikehityksen kysymyksiin. Portland on suurin piirtein Helsingin kokoinen kaupunki, jota pidetään yhtenä maailman vihreimmistä kaupungeista. Kaupunki kasvaa ja vetää puoleensa varsinkin nuorta, hyvin koulutettua väkeä. Kasvu aiheuttaa meilläkin tuttuja ongelmia, kuten asuntohintojen kohoamista.

Osittain kaupungin vihreä maine perustuu epäilemättä sen pohjoisamerikkalaisesta autokaupungista poikkeavaan liikkumiseen ja yhdyskuntarakenteeseen. Kestävyysajattelun kantava periaate on joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kehittäminen. Joukkoliikenteen perusrakenne on laajalle ulottuva, säteittäinen lähijunaverkosto, bussit ja keskusta-alueella operoivat ratikat. Kävely ja pyöräily ovat suosittuja liikkumismuotoja, ja kevyen liikenteen väyliä on rakennettu esimerkiksi kaupungin halkaisevan Willamette-joen rannoille. Ajoimme kaupunkipyörillä myös hienoa, kelluvaa pyöräilyväylää.

Portlandin erikoispiirre on melko laajalle alueelle ulottuva ruutukaava ja erityisesti ruutukaava-alueen korttelipituus, joka on vain noin 60 metriä. Se tekee rakenteesta erittäin huokoisen ja synnyttää kävelijälle miellyttävän mittakaavan. Lyhyet korttelit tekevät liikenteestä hidasta, mikä hieman haittaa joukkoliikennettä, mutta toisaalta estää suuret luonnostaan suuret autojen nopeudet. Mixed use -tyyppinen rakenne on hyvin vaihteleva, kävelijälle on siis nähtävää, ja katujen pintamateriaalit ovat laadukkaita. Merkittävä osa kestävyyttä liittyy juuri liikenteeseen.

Kestävyyden kannalta toinen tärkeä piirre liittyy kierrätykseen. Kierrätysajattelu on juurtunut syvälle kaikenlaiseen toimintaan ja monessa paikassa korostettiin sitä, että tehdään kestävää ja laadukasta. Tätä tukee kaupungin artesaanikulttuuri, joka näkyy lukuisissa pienpanimoissa, pienpaahtimoissa, lähiruoassa, pyörien kokoamisessa ja kaikenlaisissa palveluissa. Eräs yhteiskunnallinen yritys keskittyi rakennusmateriaalien kierrätykseen ja he esimerkiksi saavat tiedon viranomaisilta  kaikista purettavista yli 100 vuotta vanhoista taloista voidakseen ottaa talteen arvokkaita osia.. Erityisesti vanhalle puutavaralle oli suuri kysyntä. Yhteiskunnallisen yrityksen tuotot sijoitettiin paikallisyhteisön ongelmien korjaamiseen.

Portlandin alueella on Yhdysvaltain ainoa vaaleilla valittu metropolihallinto, jonka yksi keskeinen tehtävä on päättää ns. urban growth boundarysta eli määrittää rajat kaupunkimaiselle alueelle. Alueen ulkopuolella on maanviljelystä, kyliä ja luonnonympäristöä. Kasvurajan tehtävä on siis suojella sekä luontoa että maataloutta rakenteen hajautumiselta ja ohjata kasvu yhdyskuntarakenteen sisään. Tehokas toimintamalli, jolla on estetty meillä pitkään jatkunut yhdyskuntarakenteen hajautuminen.

Energiantuotantoon emme juuri päässeet tutustumaan, mutta vesivoimaa ja tuulivoimaa hyödynnetään samoin kuin fossiilisia polttoaineita. Meillä vahvasti esillä oleva energiatehokkuus ei ollut Portlandissa erityisen suuri aihe, eikä siitä puhuttu varsinkaan yksittäisten kiinteistöjen tasolle. Painopiste oli selvästi viisaassa yhdyskuntarakenteessa, liikkumisessa ja monenlaisessa kierrätyksessä ja ehkä kestävissä elämäntyyleissäkin.