Osmo Soininvaara nosti kuntavaalien jälkeisissä kahdessa blogikirjoituksessaan[1] esiin termin urbaani liberalismi, jolla hän viittasi väljästi arvoliberaaleihin kaupunkielämään orientoituneihin ihmisiin, joita mikään nykyinen puolue ei oikein edusta. Jari Kuikkamäki ja Thomas Taussi riensivät Liberan blogissaan[2] vaatimaan käsitteiden oikeaa käyttöä ja antoivat samalla ansiokkaan oppitunnin liberalismin olemuksesta. Soininvaaran termi on kuitenkin jäänyt elämään keskusteluihin ja esimerkiksi demareiden varapuheenjohtaja Sanna Marin totesi Talouselämän haastattelussa 21.4, että Sdp ei jostain syystä puhuttele yliopistokaupunkien arvoliberaaleja.

Menemättä liberalismin määrittelyyn ymmärrän, mitä Soininvaara suurin piirtein tarkoittaa. Suurissa kaupungeissa on yhä enemmän ihmisiä, jotka arvostavat oikeaa kaupunkimaista ympäristöä ja urbaaneja elämäntapoja. Kaupunkimainen ympäristö tässä mielessä on riittävän tiheä, palvelut ovat helposti saavutettavissa kävellen tai pyörällä, joukkoliikenne on kunnollista ja asemat lähellä ja lähiympäristö koetaan kodin laajennuksena. Kaupunki on enemmän ihmisiä kuin vaikkapa henkilöautoja varten. Tässä ei ole vielä mitään erityisen liberaalia, varsinkin kun julkisia panostuksia toivotaan lisää esimerkiksi joukkoliikenteeseen. Mutta tämä onkin urbaani osa ideaa.

Liberaali osa tulee enemmänkin arvoista. Tällaiset ihmiset hyväksyvät elämäntyylien moninaisuuden, eivät säikähdä maahanmuuttajia, sallivat ihmisten toteuttaa seksuaalisuuttaan heille sopivalla tavalla, kannattavat homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta ja kestävät lähiympäristössään vähän rosoisempaa elämään kuten nyt vaikkapa Helsingin Kalliossa tapahtuu. Arvoliberaalius on toki lievästi koetuksella maalaisten ja keskustalaisten kanssa.

Puoluepoliittisesti ajatellen on kiinnostavaa, onko todella tunnistettava urbaaniliberaarien ryhmä olemassa ja jos on, onko se jäänyt puolueilta huomaamatta. Ja toisaalta kuinka tärkeitä yllä kuvatut asiat ovat lopulta ihmisille. Ja mitkä puolueet saavat nyt tukea urbaaniliberaaleilta? Helposti on arvioitavissa, että kevään vaaleissa ainakin Vihreät saivat tukea tämänkaltaisilta äänestäjiltä. Tampereella Vihreät tekivät urbaania kaupunkipolitiikkaa, samoin Helsingissä, ja oli vähintään yhtä tärkeää kuin Ville Niinistön koulutusleikkauspuhe menestymisen kannalta.

Mutta menemättä vaalien analysointiin, rohkenen väittää, että tuollaisen tunnistettavan riittävän homogeenisen kannattajajoukon syntymiseen on vielä matkaa, koska suhde liberalismin peruskysymyksiin eli vapauteen, valtion rooliin ja markkinatalouteen jakautuu. Osa suhtautuu kyllä yritystoimintaan myönteisesti ja on itsekin yrittäjiä, osalle taas esimerkiksi kaavailtu sote-palveluiden valinnan vapaus ja yritysten pääsy kentälle on epäilyttävää. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että yritykset ovat hyviä, kun ne ovat pieniä ja toimivat katutilan kivijaloissa.

Hyvinvointivaltion olemuksen perusteellista uudelleen arviointia ei uskalla kukaan itseään vakavasti otettavana poliitikkona pitävä edes ehdottaa, muuten käy kuten 1970-luvulla ”idänkortin noustessa”. Tässä mielessä Kokoomuksen Elina Lepomäki saa odottaa vielä pitkään odottaa seuraa klassisen liberalismin edustajista.

Jos ja kun sote-uudistus etenee hallituksen suunnitelmien mukaisesti sen yhtenä seurauksena saattaa olla se, että kansalaiset saavat ja oppivat tekemään omaa elämäänsä koskevia valintoja. Sen seurauksena monet muutkin julkisen palvelut tulevat valinnanvapauden piiriin, mikä lopulta muuttaa suhtautumisen palveluiden tuotantotapaan ideologisesta – mikä sektori tuottaa – pragmaattiseksi eli valitaan itselle sopivimmat ja markkinat karsivat huonot pois. Eräs hyvä demariystäväni totesikin tähän, että esimerkiksi Helsingissä demareiden pitäisi aivan ensiksi todeta, että markkinatalous on periaatteessa OK, muuten urbaaniliberaalien iholle on vaikea päästä. Helppoa ei välttämättä ole kokoomuksellakaan, kun pitää tasapainoilla konservatiivisten vanhojen äänestäjien ja ailahtelevaisen urbaaniliberaaliporukan välillä, jonka poliittista ajattelua ei määritä niinkään vasemmisto-oikeisto-akseli, vaan sitoutuminen hyvään kaupunkielämään.

[1] http://www.soininvaara.fi/2017/04/11/jungner-ja-urbaani-liberalismi/

[2] http://www.libera.fi/blogi/urbaani-liberalismi-on-retoriikkaa-vailla-sisaltoa/