Iso paha kauppakeskus tekee myös hyvää

Hieman yli 60 vuotta sitten avattiin Minneapolisissa ensimmäinen moderni, katettu kauppakeskus, Southdale Center. Modernin kauppakeskuskonseptin isänä pidetään arkkitehti Viktor Gruenia (1903-1980), joka vastusti kaupunkien hallitsematonta hajautumiskehitystä ja keskustojen rappiota. Hänen ideana oli luoda kauppakeskusten avulla järjestystä kaikkialle leviävään esikaupunkimattoon sekä synnyttää kävelyalueita ja kohtaamispaikkoja. Hänen tärkein innovaationsa oli keskusten kattaminen.

Myöhempi kehitys johti kauppakeskusten siirtymisiin myös yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle, vain autolla saavutettaviksi. Meillä keskustojen ulkopuolelle on sijoitettu lähinnä päivittäistavarakaupan suuryksiköitä, hieman halventavasti peltomarketeiksi kutsuttuja, jotka eivät kuitenkaan ole varsinaisesti kauppakeskuksia. Keskustelussa terminologia on kuitenkin horjuvaa. Suomen kauppakeskusyhdistyksen mukaan ”Kauppakeskuksessa on yksi tai useampi ankkuri- tai veturiyritys ja joukko avainyrityksiä sekä muita myymälöitä ja palveluja. Palvelut voivat olla joko kaupallisia tai julkisia. Yksittäisen yrityksen osuus liiketilan kokonaismäärästä ei ylitä 50%. Kauppakeskuksella on yhteinen johto ja markkinointi.”

Viime vuosien kehitys näyttäisi johtavan kauppakeskusten sijoittumiseen kaupunkimaiseen rakenteeseen hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle, esimerkkeinä vaikkapa Kamppi, Iso Omena tai rakenteilla oleva Tripla. Ne eivät siis ole hajauttamassa yhdyskuntarakennetta, pikemminkin päinvastoin. Erityisesti niitä kritisoidaan siitä, että ne tappavat kivijalkaliikkeet tai että ne synnyttävät huonoa katutilaa. Onnistuneesta katutilasta hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa Helsingin keskustan Galleria Esplanad tai Kluuvin kauppakeskus. Molemmissa katutason liikkeisiin on pääsy myös kadulta suoraan, ei vain keskuksen sisältä. Itse asiassa mennessään Belgeen oluelle ei välttämättä tiedä olevansa kauppakeskuksessa.

Itäkeskuksen ja Leppävaaran kaupunkiympäristöä kauppakeskuksineen on tutkittu akateemisestikin[1].Sellon ympäristön katutilaa tutkija Panu Söderström luonnehtii mm. seuraavasti: ”Sellon kauppakeskuskorttelissa kaupunkiympäristön monipuolisuus ja laatu toteutuvat suuressa osassa ulkotiloja melko hyvin, eikä liikekeskuksesta välity kuvaa vain autoilijoille suunnattuna esikaupungin ostosparatiisina. Keskukseen liitetyt kulttuuripalvelut pehmentävät ja monipuolistavat korttelin tarjontaa.”

Sen sijaan arvio Itäkeskuksesta on kriittisempi: ”Ongelmia aiheuttivat niin vilkkaat liikenneväylät, autoliikenteen ja pysäköinnin hallitsemat ympäristöt, toimintojen vahva funktionaalinen erottelu omille erillisille alueilleen kuin rakennuskannan yksipuolisuuskin. Saarekemaisina kohteina kartalle paikantuneita laadukkaita jalankulkualueita erottavat toisistaan yksipuoliset ja häiriötekijöistä kärsivät alueet, kuten Kehä I:n ja Itäväylän ympäristö sekä suuret katutasoon toteutetut pysäköintikentät.”

Sekä tutkimus että käytännön kokemus osoittavat, että suunnittelulla ja päätöksenteolla on todellakin merkitystä. Oman aikansa demokraattisiin päätöksiin kyseistenkin alueiden kaavat perustuvat. Oma kysymyksensä on sitten kauppakeskusten ja kivijalkaliikkeiden suhde. Taloustieteen tuore nobelisti Bengt Holmström käytti kauppakeskusta esimerkkinä ”ulkoisvaikutusten sisäistämisestä” puhuessaan eduskunnassa 29.3[2]. Tällä hän tarkoitti hyötyjä, joita sekä kaupat että asiakkaat saavat toimiessaan toistensa läheisyydessä konseptoidussa tilassa. Näitä ovat vaikkapa yhteiset aukioloajat, yhteismarkkinointi tai palveluiden kiinnostava kokonaisuus. Viimeksi mainittu syntyy, jos on syntyäkseen, kauppakeskusjohdon osaamisesta. Näitä hyötyjä ei synny, vaikka joukko yrityksiä toimisikin samalla kadulla. Samalla kadunpätkällä saattaa olla rinnakkain neljä parturi-kampaamoa, kauppakeskuksessa harvemmin.

Suomessa, jossa Helsinginkin asukastiheys on pääosin melko alhainen, kauppakeskus synnyttää paikallisesti riittävän asiakasvirran kansainvälisten brändien houkuttelemiseksi. Toisaalta kauppakeskuksen vakaat ja keskittyneet asiakasvirrat voivat tuoda riittävästi kävijöitä myös pieneen, ei-ketjumaiseen design-liikkeesen tai muuhun niche-palveluun. Paradoksaalista kyllä – juuri ja nimenomaan kauppakeskus saattaa tarjota riittävän liikevaihdon sille pikkuliikkeelle, joka kuihtuu kivijalasta muutamassa kuukaudessa.

[1] http://www.yss.fi/journal/liikennesolmuja-vai-kaupunkikeskuksia/

[2] http://juhanavartiainen.fi/2017/mita-bengt-holmstromin-sanoi-eduskunnassa-29-3-2017/

Yksi kommentti artikkeliin ”Iso paha kauppakeskus tekee myös hyvää

  1. ”Näitä ovat vaikkapa yhteiset aukioloajat”

    Yhteiset aukioloajat ovat kylläkin kaupunkielämän kannalta myös haitta. Kauppakeskuksesta tulee jättikokoinen kuollut möhkäle ja kulkueste, kun se laittaa ovensa kiinni. Ostoskatua pitkin pääsisi kulkemaan, ja siellä saattaisi myös asua joku, mikä toisi osaltaan sosiaalista kontrollia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s