Mihin menet vähittäiskauppa?

Vähittäiskaupan murroksesta on puhuttu pitkään, erityiseesti verkkokaupan on väitetty muuttavan markkinat. Näin on toki käynytkin: kenkiä, huppareita, matkoja, kirjoja, konserttilippuja ja monia muita tuotteita ja palveluita on helppoa ostaa verkosta. Sen sijaan ruoan verkkokauppa on kehittynyt hitaanpuoleisesti ollen todellisuudessa marginaalista. Nopeammin näyttäisi kehittyvän valmiiden ruoka-annosten kauppa kiitos Woltin ja Foodoran. Kirjojen ja musiikin osalta ollaan siirtymässä jo digitaaliseen formaattiin.

Verkkokaupan kehittymisen rinnalla ainakin kaksi muuta kehityskulkua näyttäisi toteutuvan suomalaisessa vähittäiskaupassa. Ensinnäkin perinteisesti kehäteiden risteyksiin tai erillisille kaupan alueille sijoittuneet big boxit ovat hakeutumassa uusilla konsepteilla sinne missä ihmiset liikkuvat eli kaupunkimaisiin ympäristöihin. Helsingissä hyviä esimerkkejä ovat XXL (Kluuvi), Expert (Stockmann) tai Gigantti (Forum). Bauhaus haluaisi tulle Vallilan Konepajalle, mutta alueen asukkaat vastustavat, eikä hanke ole asemakaavan mukainen. Hieman kevyemmälle konseptilla idea voisi toimia, olisihan sekin jotain, että rautakaupassa käyntiä varten ei tarvitsisi omaa autoa. Mukana voisi tulla niitä palveluita, joita alueelle tarvittaisiin eli kahviloita, ravintoloita ja vaikka erikoiskauppaa.

Toiseksi tiedot kauppakeskusten kuolemista ovat ennen aikaisia. Tosin modernit kauppakeskukset nousevat nyt kaupunkimaisiin ympäristöihin hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle. Jos verkkokauppa haastaakin perinteisiä kauppakeskusten toimintamalleja, vastaus ovat ruoka, viihtyminen ja yksityiset sekä julkiset palvelut. Englantilainen JLL Coverpointin asiantuntija Jonathan Douhgty totesi taannoin Cityconin seminaarissa, että kauppakeskuksissanimenomaan ruoka korvaa verkkokaupan aiheuttaman poistuman.

Kampin kauppakeskuksen 5. kerros lienee ollut haasteellinen paikka riittävien asiakasvirtojen näkökulmasta, mutta nyt ruokaan keskittynyt koko kerroksen täyttävä Kortteli näyttäsi vetävän väkeä. Syynä on tietysti tarjonnan kiinnostavuus, joka koostuu perinteisistä kivijalkatoimijoista kuten La Torrefazione tai Kalliosta tuttu Sandro. Juuri avattu metroaseman päällä sijaitseva paikallinen Lauttiksen kauppakeskus tarjoaa puolestaan Hanko Sushin tai Salaattiaseman palveluita. Toki kauppakeskukset synnyttävät myös meiltä tyypillisesti puuttuvia asiakastihentymiä, jotta kansainvälisille brändeille voidaan luvata uskottavasti riittävät asiakasvirrat.

Kivijalkakauppa vaatii menestyäkseen paikallisen tihentymän tai high street -sijainnin, mutta myös kunnolliset tuotteet ja erinomaisen palvelun. Erinomainen esimerkki on lähellä Kolmen sepän aukiota sijaitseva kylpytuotteita myyvä Lush, jossa silloin tällöin asioin lähinnä rouvasväen kantoapuna. Myymälän asiakaspalvelu on suomalaisittain huikeaa: ystävälliset, iloiset ja upean palveluasenteen omaavat myyjät suosittelevat ja kertovat tuotteista innostuneena. Lähes aina tulee ostettua enemmän kuin alun perin aikoi, mutta siltä liikkeestä poistuu hyvillä mielin.

Uskon, että palvelut ja asiakaspalvelu lisäävät merkitystään yhä enemmän. Verkkokaupan ylivertaista tarjontaa vastaan ei voi käydä pelkällä tuotesortimenttien määrällä. Vastaus on siis asiakaskokemuksessa, viihtymisessä ja päivittäisen asioinnin helppoudessa. Netistä voi ostaa paljon, mutta hyvää illallista ystävän seurassa ei – onneksi – voi vielä virtuaalisesti hankkia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s