Kasvuvyöhykkeiden voima on eri alueiden keskinäisessä verkottamisessa

Suomessa on viime vuosina ryhdytty aiempaa aktiivisemmin keskustelemaan kasvuvyöhykkeistä, ja ainakin Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -vyöhykkeen osalta kaupunkien välistä yhteistyötä on tehty Suomen kasvukäytävä -nimellä. Valtiovalta on ensimmäistä kertaa osaltaan tunnistanut ja tunnustanut kasvuvyöhykkeiden mahdollisuudet sekä tehnyt konkreettisen sopimuksen Suomen kasvukäytävän toimijoiden, kuntien ja maakuntaliittojen sekä Pohjoisen kasvuvyöhykkeen toimijoiden kanssa. Nimestään huolimatta Pohjoisen kasvuvyöhyke kulkee etelä- ja länsirannikkoa pitkin Kotkasta Poriin.

Kasvuvyöhykkeiden keskeiset hyödyt syntyvät, jos ovat syntyäkseen, ihmisten ja tavaroiden sujuvammasta sekä helpommasta liikkumisesta. Ihmisten liikkumisen helpottuminen synnyttää yhtä kaupunkiseutua laajemman työssäkäyntialueen, joka tarjoaa useampia uravaihtoehtoja ilman, että tarvitsee muuttaa. Yrityksille puolestaan on tarjolla laajempi työvoimapooli, jolloin toimintojen sijoittamisessa on lisää vapausasteita. Erikoistuneiden palveluiden osalta potentiaalisten asiakkaiden catchment-alue laajenee vastaavasti.

Tavaralogistiikan paraneminen alentaa parhaimmillaan yritysten logistiikkakustannuksia, tarjoaa useampia vaihtoehtoja tavarantoimittajien osalta sekä nopeuttaa prosesseja. Satamat voisivat erikoistua aikaisempaa enemmän.

Vyöhykkeiden alueen kunnille laajeneva työmarkkina-alue antaa mahdollisuuksia erottautua asumisen ja palveluiden vaihtoehdoilla, kun työpaikan vaihtaminen ei välttämättä edellytä muuttoa. Kuntien lobbausvoima valtioon nähden vahvistuu edellyttäen, että vyöhykkeen kunnat pysyvät priorisoimaan tavoitteensa. Elinkeinopoliittisia hyötyjäkin voidaan tavoitella, mutta niiden kehittäminen ja saavuttaminen vaativat yleensä hyvin pitkäjänteistä otetta.

Tuntematta kummankaan kasvuvyöhykkeen tavoitteita yksityiskohtaisesti, rohkenen kuitenkin nostaa esiin muutamia erityisesti liikenteeseen ja infrastruktuuriin liittyviä aihioita, jotka parantaisivat vyöhykkeiden toiminnallisuutta. Pohjoisen kasvuvyöhykkeen osalta ehdottoman tärkeä hanke on ”tunnin juna” Turusta Helsinkiin. Se kytkisi Turun kaupunkiseudun ja pääkaupunkiseudun tiiviimmin yhteen sekä hyödyttäisi myös useaa pientä uuden radan varren kuntaa, esimerkiksi Saloa ja Lohjaa. Tieliikenneyhteydet Turku-Vaalimaa-välillä ovat hyvät, mutta Pori uhkaa jäädä hieman syrjään, kun lehtoyhteydetkin ovat heikentyneet.

Suomen kasvukäytävän osalta aivan ensimmäinen asia on Hämeenlinnan rautatieyhteyksien palauttaminen entiselleen eli että junat pysähtyvät Hämeenlinnassa. Muutoinhan Tampere-Helsinki -yhteys on kohtuullisen hyvä ja nopea. Lisäraiteesta puhutaan, mutta keskeinen tulevaisuuden hanke on ehdottomasti ns. Lentorata, mikä tarkoittaisi sitä, että ainakin osa junista kulkisi Helsinki-Vantaan lentoaseman kautta. Tämä taas tarkoittaisi Tampereelta ja sitä vähän pohjoisempaakin tuleville liikematkustajille suoraa ja helppoa pääsyä maailmalle.

Monet kaupunkien sisäisetkin yhteydet, vaikkapa Tampereen ratikka, parantavat vyöhykkeiden toimivuutta, vaikkakaan eivät sinänsä kuulu vyöhykkeen kärkihankkeisiin. Joka tapauksessa kysymyksessä on kiinnostava aluekehityksen lähestymistapa, joka ylittää perinteiset hallinnolliset rajat ja on aidosti kaupunkivetoista. Toivottavasti tuloksia syntyy.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s